Olen ollut innoissani kesän kisakalenterista. Midnight Run ja Tallinnan maraton ovat jo perinteikkäät juoksukalenterin kohokohdat. Jälkimmäinen siitäkin huolimatta, tai ehkäpä juuri siksi, että reitti on pistetty täysin uusiksi.
Onneksi Midnight Run -lähettiläs Elina vinkkasi katsomaan kalenteria ennen kuin pistäisin ilmot sisään kisoihin. Kaksi lempparia osuu samaan viikonloppuun. Lauantaina MNR:n startti klo 21. 12 tunnin kuluttua siitä pamahtaa lähtölaukaus Tallinnassa. Toinen on pakko jättää väliin.
Mietin pääni puhki, myynkö Midnight Runin osallistumissetelin eteenpäin vai etsinkö toisen maratonin syyskuulta. Yöllinen kymppi on kuitenkin sen verran tärkeä tapahtuma kotikulmilla, että päätin jättää Tallinnan uuteen reittiin tutustumisen toiseen syksyyn.
Yhtenä kriteerinä maratonille oli taas kerran sijainti, sillä parhaimmillaan maratonmatka on mahdollista toteuttaa kompaktina päiväretkenä. Reitin pitäisi olla myös mahdollisimman tasainen, jotta reidet eivät hapota heti enkkametsästyksen alkumetreillä.
Varteenotettavia vaihtoehtoja syksyiselle maratonille olisi löytynyt helpommin kuin keväälle. Vantaan maraton oli yksi vahvoista ehdokkaista. Haluan juosta siellä vielä joskus kokopitkän, mutta tänä vuonna lähdemme maratonviestijoukkueemme kanssa puolustamaan sinne viimevuotista voittoamme ja pitämään muutenkin hauskaa tyttöporukalla.
Suomen säästähän ei voi tietää edes saman päivän osalta aamulla sängystä noustessa, mutta tilauksessa olisi täydellinen maratonsää. Tilaus on pantu vetämään 16.9. juostavalle Tampereen maratonille.
Taas eksyksissä! Tällä kertaa oikopolku päättyi sokerijuurikaspellolle.
Maratonilla eksyminen on mulla vakio painajaisaihe. Olen jo ehtinyt unissani juoksemaan harhaan Tampereella. Oppimiskäyrä kun ei mulla ole parhaasta päästä edes neljän kiekan maratoneilla.
***
La 24.6. juhannuspäivän perinteinen lenkki:
reipas 11,2 km | 58:46 | 5:14 min/km + verkat 4 km | 4 km | 24:14 | 6:03 min/km
11 kilometriä asfaltilla muuttuikin eksymisen vuoksi 15 kilsaksi vaihtelevassa maastossa. Maantien lisäksi oli höttöistä ja upottavaa hiekkapohjaa, sepeliä, metsäpolkua, traktoriuraa ja multaa. Paljon multaa, ellei ihan liikaa omaan makuuni. Kylmä kaatosade ei parantanut fiilistä. Onneksi oli hyvää seuraa ja Hokat sylkäisivät imaisemansa veden pois jaloista pyörimästä.
***
Kuvassa olevista Hoka One One Clifton 4 -lenkkareista tulossa blogiin arvio parin viikon sisään.
Tampereen maratonille osallistumisen olen saanut Takomo Runnersin kautta.
Ollos huoleti, Tampereen maratonilla ei m-i-t-e-n-k-ä-ä-n pysty eksymään. Siellä on oikein hyvät liikenteenohjaajat ja hyvät reittimerkinnät. Voit siis keskittyä panikoimaan jonkun muun syyn takia :-D
VastaaPoistaHuh helpotus, nyt voin häätää moiset painajaiset tiehensä. Ehkä voisin tällä kertaa jättää kaiken muunkin panikoinnin väliin :) Odotan innolla elämäni ensimmäistä lenkkiä Tampereella. Siellä ei ole tullut koskaan aiemmin juostua kuin korkeintaan junalle.
Poista