Lasten ensimmäinen kesäloma-aamu alkoi hävittäjien ylilennolla. Ikkunat tärisivät ja lähikorttelit moninkertaistivat äänen. Toinen lapsista pelkäsi pommeja, toinen pysähtyi paikoilleen. Mulle äänet toivat lapsuuden mieleen. Tällaisina hetkinä olisimme katsoneet naapurin lukuisten lasten kanssa taivaalle ja pohtineet kenen isä siellä mahtaa metelöidä.
Mulle on ollut ihan normaalia, että kotipihalla on ollut parkkiruudussa patsaan asemesta tykki tai panssarivaunu. Yhä toiminnasa olevien panssarivaunujen telaketjuja on tullut tutkailtua lähietäisyydeltä ja läheisellä sorakuopalla oli hauska leikkiä tivolia kuopan pohjalle työnnetyn vanhanaikaisen tykin päällä. Ihan en muista miksi juuri tivolia, mutta kaipa renkaat toivat mieleen maailmanpyörän.
Ekalla luokalla Suomen lippua piirtäessä noukin sinisen lisäksi värikiposta punaisen ja keltaisen. Opettaja taisi olla siinä vaiheessa huolissaan yleissivistyksestäni. Lipun piirtäminen vei ikuisuuden. Kun sain sen valmiiksi, opettaja huokaisi helpotuksesta. Olin yrittänyt piirtää lipun keskelle leijonaa punaisella pohjalla. Hän tajusi, että valtiollinen lippu on tutumpi versio siniristilipusta varuskunta-alueella ikänsä asuneelle.
Kun kerran puolustusvoimain lippujuhlan päivän paraati saapuu Helsinkiin, niin kyllähän se kannataa käydä katsomassa lasten kanssa. Lauloimme Maamme-laulun Senaatintorilla ja siirryimme sieltä Stockan kulmalle katsomaan paraatia. Erityisesti hävittäjien ja helikoptereiden ylilento oli hienoa katsottavaa. Seuraavan kerran ryminästä taivaalla pääsee nauttimaan ensi perjantaina Kaivopuiston lentonäytöksessä.
Ei kommentteja