Villi ja vallaton vatsa aisoihin juoksukisoissa

Juoksu ja eläväinen vatsani eivät ole aina symbioosissa. Jännitysvatsani alkaa kuplia aina kisojen lähestyessä. Olen jättänyt vatsani takia varsinaisen maratontankkauksen väliin, tarkkaillut kuitujen saantia sekä olen nappaillut maitohappobakteerivalmisteita. En ole saanut näilläkään kikoilla vatsaani kuriin.

Niinpä olen parhaimmillani (tai pahimmillani) joutunut käymään maratonin aikana bajamajassa viisikin kertaa. Edellispäivien ja kisa-aamun kertoja en viitsi edes laskea.

Manailin tätä valmentajalleni Tallinnan maratonin kynnyksellä. Ja olihan hän vaivan huomannut varmasti treeniraporteistani. Yhden käden sormet eivät riittäneet listamaan kesän mittaan juoksemiani vessajahtauslenkkejä.

Hän kertoi, että joillain juoksijoilla apu on löytynyt ripulilääkkeistä. Hän ei suositellut, eikä kehottanut käyttämään, mutta kiinnostuin sen verran, että päätin testata niiden vaikutusta varhaisella aamupitkiksellä. Normaalisti kun aamulla juokseminen tai muuten väärin ajoitettu lenkki saa vatsani möyrimään niin, että sekä lenkki että loppupäivä kärsivät siitä.

Lenkki sujui hyvin, ilman sen kummempia vatsavaivoja. Olin huolissani miten lääke vaikuttaisi muuten elimistöni toimintaan. En kaivannut maratonvalmisteluihini puolen viikon mittaista ummetusta. En kuitenkaan huomannut mitään poikkeavaa samaisena iltana, enkä seuraavina päivinä. Niinpä uskalsin käyttää samaa lääkettä löysään vatsaani ennen sekä Tallinnan maratonia, että HSM:n puolikasta. Molemmilla kerroilla vellova löysä vatsani tokeni, eikä juoksun aikana tarvinnut pelätä mahdollisia vahinkoja tai varikkopysähdyksiä. Ja kysehän ei ole ainoastaan vessakäyntien välttelystä, vaan runsas ripulointi voi aiheuttaa myös turhaa nestehukkaa.

En halua kannustaa ketään ei-välttämättömien lääkkeiden käyttöön, mutta omalla kohdallani löysä vatsa ja ripuli on ollut sen verran iso ja kiusallinen vaiva, että olin iloinen saadessani siihen viimein helpotusta. Tavallisille pitkiksille en hae apua pilleripurkista, valitsen vain reitin tavallista tarkemmin jos juoksen aamulla. Mutta niin kauan, kun en omista teräsvatsaa, eikä jännitysvatsa ota helpottuakseen, kisavarusteistani löytyy varmuuden vuoksi myös pari pilleriä.

Postauksen aihe on pyörinyt pitkään mielessäni. Julkaistako vai ei? Tavallaan tämä liittyy eiliseen pillerinpyöritysjuttuun. Juoksu ja erityisesti maraton kun ei ole aina vain juoksua. Lopulta tajusin, että näinhän tämä juoksupiireissä menee: Yksi kertoo jotain toiselle, joka kokeilee. Tämä kertoo taas yhdelle, joka ei välttämättä kokeile itse mutta haluaa jakaa tiedon kaverinsa kanssa, jolle apu voisi olla tarpeen. Ja sitten juttu jatkaa kiertämistään...