Palautuminen Terwamaratonilta

Aikaisemmin aloitin lenkkeilyn miltei välittömästi maratonin jälkeen, heti kun jalat tuntuivat tuoreilta. Tuon kiriteerin mukaan olisin tälläkin kertaa voinut aloittaa juoksun vaikka maratonia seuraavana päivänä, sillä jaloissa ei enää 22 läpijuostun maratonin jälkeen tunnu kipu enää samalla tavalla kuin kuuden ensimmäisen kohdalla. Maltti on kuitenkin valttia, myös maratonista palautumisessa.

Olen ihmetellyt monet kerrat juoksuopusten palautumisviikkojen määrää. 

Kyllähän mä oman kroppani tunnen. Miksi mun pitäisi lillua ja kävellä useamman viikon ajan?

Niinpä. Olen kuitenkin joutunut tolkuttamaan itselleni monet monituiset kerrat, etten näe iho- ja rasvakerroksen alle lihaksistoon. Siellä on takuuvarmasti ties millaisia hiusrepeämiä edelleenkin, vaikken niitä tunnekaan. 

Juoksuvalmentaja Pasi Päällysaho toppuutti mua ottamaan rauhallisesti maratonin jälkeen. Käytännössä se merkitsee täydellistä juoksukieltoa ainakin kahdeksan päivän verran. Vauhdikkaan Tallinnan jälkeen noudatin sitä kirjaimellisesti. Rauhallisemman Terwamaratonin jälkeen kävin testaamassa jalkojani viime torstaina maltillisesti Katjan seurana juostessani. 

Aloitin uuden juoksukauden virallisesti eilen. Olisin mieluusti kiihdytellyt, mutta maltoin pitää sykkeet matalana. Hidasta, palauttavaa ja kevyttä. Ne ovat avainsanat tähän viikkoon. Siitäkin huolimatta, että juokseminen tuntuu hyvältä. Turha poukkoilu ja kiirehtiminen palautusjakson aikana saattaa kostautua kesän mittaan. Varsinkin, kun loppukaudesta haen juostujen maratonien lukumäärän sijaan ennätystä. 

Nautiskelulenkkejä ja aurinkoa. Ei hullumpi yhdistelmä. Jalkani, kroppani ja pääni ylsivät viikon takaisella maratonilla hienoon suoritukseen. Ne ovat lomansa ansainneet.

Katajanokalta Turkuun on miltei yhtä pitkä matka, kuin viime viikonlopun pisimmällä NUTS KK:lla.

Ma 29.5. palauttava lenkki | 6,7 km | 43 min | 6:25 min/km