Juoksutreffit Katjan kanssa

Suunnilleen kerran viikossa Merihaasta juoksee satunnainen sakki Pohjoisrantaan, kääntyy Aleksanterinkadun päässä, juoksee Tervasaarenkannaksen edestakaisin ja katoaa takaisin Merihakaan. Kyseessä on Hassen maraton. Legendaarinen keräilymara kaikille himojuoksijoille.


Katja laittoi aamulla maratonviestijoukkueemme pölinäryhmään viestin, että on lähdössä Hasselle. Olen harvemmin kotikulmilla, kun Katja on hikoilemassa Pohjoisrannassa. Tänään mulla oli kuitenkin mahdollisuus karata tsemppaamaan pariin otteeseen. Ensimmäisellä kiekalla otin muutaman juoksuaskeleen Katjan rinnalla, myöhemmin noin 1,5 kiekkaa kahdeksasta. Maratonin alussa sää oli mitä kesäisin, loppua kohden puolitangossa liehuvat liput hulmusivat villeinä merituulessa.

Keskiviikkoiltana Katja tarkasti Hasselta, josko helatorstaina startataan taas klo 10. Vastaus oli: "Kyllä, jos tulet paikalle." Ilmoittautuneita oli Katjan ja Hassen lisäksi yksi, eli Katjan läsnäolo oli tosi tärkeä. Maraton toteutuisi kolmella juoksijalla. Toinen vaihtoehto Katjalle olisi ollut aamumaraton Paloheinässä.

"Tää taisi tärähtää", totesin Katjalle. 

"On siis yhtä tärähtänyttä kuin tällainen maratonien juokseminen", hän vastasi. 

Katjalla on meneillään kova maratonien keruu. Hän on nyt tahkonut yli puolet vuoden maratontavoitteestaan. Hasse oli hänellä kolmastoista tänä vuonna ja peräti viides kuukauden sisään. Juoksun ohessa hän pyörittää pikkulapsiarkea lasten harrastuksineen ja sairastumisineen. On koulua ja tarhaa. Hän ehtii vetää uintritreenejä ja antaa kaikkensa työlleen. Näitä käsittämättömiä superäitejä on Suomi pullollaan. Maa makaa hyvällä tolalla.

Liikunta pitää pään veden pinnalla ja auttaa jaksamaan kaiken pyörityksen keskellä. Onneksi on äiti välillä auttamassa ja ystäviä jotka ymmärtävät. Ja sitten meillä on oma kultamunien hot line. Sinne saa puuskuttaa kaiken sen ärsytyksen, joita ei ole saanut puskettua maralla tai lenkillä korvien kautta ulos.

Olisin saattanut hyvinkin juosta Katjan kanssa vielä viimeisenkin kierroksen, mutta lapsi oli haettava kaverilta ja käytävä pikasuihkussa. Halusin kokea Mauno Koiviston hautajaissaattuen omalla kotikadullani lasten kanssa. Ehdin kuin ehdinkin kaiken.


Ps. Katjan aika oli tänään 4:16:08. Hienoa, tuosta noin vaan!  Jalat vievät, pää kestää ja nainen on aina yhtä hymyä juostessaan. Olen niin onnellinen siitä, että juoksu on tuonut meidät yhteen.

Naapurin koira vauhkoontui hevosista. Se murahteli vielä siinäkin vaiheessa, kun hautajaissaattue oli hävinnyt näkypiiristä.