Miltei koko Kruununhaka mahtuu nuoruusajan kotini ja presidentinlinnan väliin. Kivijalkakauppa oli vastapäisessä talossa, Salosen valikoimat parin korttelin päässä. Kouluun oli sopivan lyhyt matka. Siksi varmaan se tuli juostua usein. Olin jo silloin aikamoinen aikaoptimisti.
Olin taas tavalliseen tapaani kiirehtinyt ylös portaita Meritullinkadun päähän. Päivän ensimmäinen tunti oli alkamaisillaan. Pysähdyin takaani kuuluvaan huudahdukseen:
Neiti, teiltä tippui nämä.Käännyin ja näin Mauno Koiviston ottavan vielä muutaman juoksuaskeleen saadakseen mut kiinni. Hänellä oli sylillinen koulukirjoja, jotka olivat hypähtäneet yksi kerrallaan avoimesta koulurepustani.
Laitoimmme koulukirjat yhdessä reppuuni. Huikkasin kiitokset hieman hämilläni. Sain lähtiäisiksi vielä hyvän koulupäivän toivotukset.
Tapahtumapaikka oli jotakuinkin puun varjon kohdalla. Muistan kohtaamisen Manun kanssa aina tästä kulkiessani. Eli miltei joka päivä!
Voi miten suloinen muisto. Haikealta tuntui lauantaina suunnata kohti HCR-paikkoja, kun liput liehuivat puolitangossa monessa paikkaa.
VastaaPoistaHaikeutta tosiaan oli ilmassa havaittavissa suru-uutisen jälkeen. Yksi ajanjakso on nyt tosi konkreettisesti päättynyt.
PoistaIhana muisto, tosissaan! Nyt on kuullut useita samantyyppisiä tarinoita tavallisten ihmisten muistellessa, mikä osoittaa, että meillä oli todellinen maailmanmies, koko kansan Manu, presidenttinä.
VastaaPoistaManu oli tosiaan todella helposti lähestyttävä, koko kansan presidentti. Ja kuten muistostani huomaa, joskus hän teki sen ensimmäisen aloitteen ;)
PoistaVoi, ihana!
VastaaPoistaMekin juteltiin lauantaiaamuna, että tulikin kilpailusta Manun muistojuoksu.
Ja hienon muistojuoksun juoksitkin. Onnittelut loistavasta ennätysajasta!
Poista