Onneksi katukuvassa ei enää näe kuin satunnaisesti puvun hihaan vahingossa jääneitä kangasmerkkejä. Sen sijaan, jos oikein tarkkaan tiirailet, saatat huomata yhden jos toisenkin halkion, jonka harsimalanka on jäänyt ratkomatta.
Ommel saattaa olla näkymättömissä, mutta pullottava halkio kertoo karua kieltään. Vaate ei pääse liikkumaan vapaasti harsinlangan tiukassa syleilyssä.
Olen muutaman kerran pyytänyt ventovierailta kaduntallaajilta luvan ratkoa takin harsinlangat. En kuitenkaan halua pysäytellä ihan ketä vaan. Ensinnäkin mukana pitää olla ratkoja tai terävät kynsisakset. Aika harvoin laukustani löytyy sellaiset. Toisekseen vanha takki on jo menetetty tapaus. Lisäksi takin omistajan pitää vaikuttaa huumorintajuiselta.
Yleensä miehet ottavat avun suopeasti vastaan, naiset tuntuvat nolostuvan. Jos ihan totta puhutaan, munhan noissa tilanteissa pitäisi nolostua, sillä marssin aika suoraviivaisesti henkilökohtaiselle alueelle. Kylähulluna en kuitenkaan ajattele asiaa liikaa.
Onneksi lenkkipolulla kenenkään ei tarvitse pelätä terävää ratkojaani, sillä urheiluvaatteissa ei harsinlankoja käytetä. Eivätkä terävät esineet sitä paitsi kuulu missään nimessä juoksuvyöhöni. Hakaneulojakin käytän vain numerolapulle rinnassani.
Ihana kylähullu!! :D Ai että nauratti.
VastaaPoistaJoskus lapsilla on mussa kestämistä, mutta ovat onneksi tottuneet siihen, että äiti on joskus hieman höpsö ;)
Poista