Säännöllinen kuntotestaus kannattaa (3. maratontesti)

Kävin kolmatta kertaa Pasin testattavana. Oli mielenkiintoista päästä näkemään, miten juoksukunto on muuttunut syksystä, talvella kun juoksumotivaatio ei ole samalla tasolla kuin muulloin. Olen juossut juoksumatolla lähinnä fiiliksen mukaan, en niinkään sykkeitä ja ohjelmaa seuraten.

Testi eteni tutun kuvion mukaan:

• Pisto sormenpäähän -> alkulaktaatti verestä
• Kymmenen kierrosta 200 metrin radalla tasaista vauhtia valojänistä seuraten
• Kahden kilometrin juoksun jälkeen laktaatti ja syke kirjataan ylös

Tämä toistetaan kuusi kertaa. Jokaisella kaksikilometrisellä vauhti kiristyy edellisestä.

Testissä ei juoksuteta testattavaa oksennuksen partaalle, vaan tarkoituksena on löytää oikeat tehoalueet peruskuntoa kohottaville sekä kilpavauhteja kehittäville harjoituksille.

Tein vielä ylimääräiset kaksi kilsaa treenimielessä. Tuloksen kannalta se ei ollut tarpeen. 

Alkulaktaatti oli edellisiin testauksiin verrattuna matala (0,9), sillä tällä kertaa en enää jännittänyt itse testiä (enkä valmentajaa) samalla tapaa kuin aikaisemmilla kerroilla. Pähkäilimme Pasin kanssa testivauhteja. Elokuisen testin km-vauhdit olisivat mulle liikaa, mutta kenties kesäkuisen testin vauhdit liian maltilliset. Valitsimme testivauhdit näiden välistä.

Liikuntamyllyssä oli paljon porukkaa, joten radalla sai mutkitella maratonin tapaan, välillä ulkokaarretta myöten. En antanut sen häiritä, vaan yritin keskittyä luurit korvilla omaan juoksuuni.

Juoksu alkoi sujua oikeastaan vasta kolmannessa vedossa. Tuntui että jalat alkoivat päästä oikeaan rytmiin vasta viitosella alkavassa vauhdissa. Kaikista mielyttävintä juoksu oli viimeisessä virallisessa vedossa (5:00 min/km), vaikka juoksu jaloissa jo tuntuikin. Siinä kolkuteltiin anaerobista kynnystä samaan tapaan kuin viimekesäisissä vauhtivedoissa. Opin rakastamaan vetotreenejä, vaikka itse juostessa ne tuntuivat menevän lievän masokismin puolelle.

Seiskavedosta en nauttinut hetkeäkään. Jalat painoivat ja halusin vain lopettaa. Pääsin kuitenkin tämänkin vedon loppuun mielikuvaharjoittelun avulla. Kuvittelin juoksevani kokonaista maratonia ko. vauhdilla ja pääsisin maaliin kunhan kestäisin vielä kaksi kilometriä. Voi kun voisinkin juosta joskus kokonaisen maratonin keskivauhdilla 4:49 min/km...

Tulen saamaan vielä tarkemman testituloksen, jota käytetään henkilökohtaisen maratonohjelmani laatimisessa. 

Jos maratontreenini perustuisi kesäkuiseen dataan, mulla jäisi paljon potentiaalia käyttämättä. Jos taas alkaisin treenata elokuisen testin pohjalta laaditun ohjelman mukaan, vetäisin itseni varmasti piippuun kuukaudessa. Kehittymisen sekä itsensä turhan rasittamisen kannalta on tärkeä tietää, mikä tämänhetkinen kunto ja juoksutaso todella on.