Viime vuoden tapaan maratonharjoitteluni alkoi maratoonarin tasotestillä. Ilokseni en ole testitulosten perusteella rapakunnossa, vaikka olenkin tarkoituksella huilannut talvella. Juoksumattokilometrejä on tullut keräiltyä mukavasti, mutta olen juossut ennemminkin fiiliksellä kuin tavoitteellisesti.Pitkästä ylimenokaudesta huolimatta peruskestävyystasoni on nyt korkeammalla tasolla ja vauhtikestävyysalue on tasapainoisempi kuin viimevuotisen maratonharjoittelun alussa (06/2016). Pasin maratonohjelma on selvästikin purrut, eikä löysempi talvikausi ole romuttanut kuntoani.
Elo-syyskuiseen kuntohuippuun verrattuna vauhtitasoni ovat alhaisemmat. Se ei yllätä, mutta toimii mulla aikamoisena motivaattorina Terwamaratonille treenatessa. Lähtökohdat ovat hyvät ja tavoite on kirkkaana mielessä. Otan yhden treenin kerrallaan ja yritän pitää pääni kurissa. Oikotietä kuntohuippuun ei ole, eikä kiirehtiminen tuota tulosta. Mottonani onkin tänä keväänä "maltilla maaliin". Viime vuoden teema "pois mukavuusalueelta" pysyy muuttumattomana taustalla.
Siitepölykausi tulee olemaan haasteena näin keväällä ja mun täytyy henkisesti varautua 3-5 päivän vuodelepoon jossain vaiheessa kevättä katupölyn vuoksi. Mutta niitä on turha murehtia etukäteen. Tulee mikä on tullaksen. Ja jos ei tule, aina parempi niin!
Jos olet kiinnostunut tarkemmista lenkkikuvauksista, ne löytyvät OnTrail.net-sivustolta nimimerkillä Poppis.
Ei kommentteja