Älä ihmeessä juokse!

"Treeniin löytyy kyllä aikaa, jos vain itse haluaa. Se on vain omista valinnoista kiinni." Kuinka monta kertaa olenkaan hymähtänyt sarkastisesti noille sanoille luettuani ne eri yhteyksissä blogeista tai lehdistä. Kun ei se ole aina tahdonalainen juttu. On perhe ja terveys. Ja on työ. Tuo jälkimmäinen on pitänyt mut megakiireisenä kuluneen viikon. Kun päivät (tai yöt) näyttävät tältä, niin tyhmäkin arvaa mistä on tingittävä:

klo 9:00 Työpäivä alkaa. Päivän mittaan nopeita välipysähdyksiä: välipalaa, teetä, myöhäinen lounas, lapset kotiin, lapsille heit ovella heidän lähtiessään harrastuksiin.

10 tuntia myöhemmin hakkaan konetta edelleenkin.

klo 20:00 Lapset tulevat kotiin. Mies hoitaa ruokkimiset, lapset nukkumaan.

klo 24:00 Lounasaika! Mieheni on valmistanut meille salaatit ja keittänyt kannullisen teetä.

Nautimme ne samalla, kun katsomme puolisen tuntia Empire-saippuaoopperaa. Se ei jää pyörimään häiritsevästi pääkoppaan, vaan on sopivan aivotonta viihdettä.

klo 00:30 Jatkamme mieheni kanssa töitämme, kumpainenkin omassa konttorissaan. Luovuus on huipussaan.

klo 02:00 Kahvihammasta kutittaa. Anteeksi naapurit, että kahvipapujen jauhamisesta tulee ääntä. Mutteripannusta tulee hyvä tuoksu. Lisään kuumaa, vaahdotettua maitoa mukiin ja vien miehelle oman mukillisen.

klo 02:30 Normityöpäivinä mulla alkaa paras työdraivi iltapäivällä puoli kolmelta. Pätee näköjään myös yötöihin.

klo 03:00 Välipala-aika. Jos ottaisin karkkipussin tai lakua eteeni, voisin jättää työdraiville hyvästit. Verigrape on just passeli verensokerin nostattaja. Yöduunissa ei ole hyvä vetää ähkyjä.

klo 04:00 Mies tulee toivottamaan mulle hyvää yötä. Hänellä painaa dedis päälle jutussa, jonka aikatauluihin hän ei voi vaikuttaa. Siispä meillä on useampanakin yönä valot päällä.

klo 04:30 Normaalisti mun pitäisi työpäivänä lähteä viimeistään puoli viideltä hakemaan lasta iltapäiväkerhosta. Nyt ei tarvitse, sillä hänhän nukkuu tuossa takanani.

klo 05:00 Luovuus on alkanut hiipua, onneksi pärjään tästä eteenpäin silkalla mekaanisella toistolla.

klo 05:30 Hämmästelen, miten urakka etenee suunnitelmieni mukaan. Avaisin ikkunan, jos ulkona olisi lämpimämpää. Happi riittäänee aamuun asti.

klo 06:30 Aamu alkaa valjeta

klo 07:00 Mies herää, laittaa itsensä valmiiksi ja lähtee kokoukseen.

klo 07:30 Yön työt on tehty. Olen tyytyväinen aikaansaannoksiini. Tajuan olevani sekaisin. Käyn suihkussa. Auttaa hieman tukevaan väsymyshumalatilaani.

klo 08:00 Herätän lapset valmiiseen aamiaispöytään.

Lähden tyttären kanssa allergiasairaalaan. Humalatila senkun pahenee. Laulan, tanssin ja pölötän.
Testeissä iskee laskuhumala, kotiin päästyämme kunnon krapula. Hetki lapsen kanssa Melodifestivalen-chillausta auttaa pahimpaan ja fiilis yltyy taas nousukiitoon. Täytän juoksukaverikirjaan vastaukseni ja jatkan hetken töitä. Blogiin kirjoittaminen puhdistaa aina päätäni. Duuni sujuu kuin tanssi. Toki valitsen töistä tähän tilaan sopivimmat.

klo 16:30 Aika lähteä ensimmäistä kertaa kunnolla ulos pariin vuorokauteen. Sairaalakäyntiä juokisilla ei lasketa. Vien tyttären futikseen ja käyn samalla kirjastossa. Tällä kertaa en kävele kaikkia välimatkoja, sillä kroppani huutaa väsymyksestä.

klo 18:00 Yritän ottaa iltatirsat. Uni ei tule. Saan kuitenkin nukuttua hetkisen verran ennen lasten kotiintuloa.

Puolen tunnin nokosten jälkeen olo on pelottavan pirteä. Voisin tarttua taas töihin. Tai miten olisi lenkki? Ei, ei, ei! Kone saa pysyä kiinni ja lenkkarit on piilotettava.

klo 20:30 Koko perhe syö yhdessä iltapalaa. Ilta venyy taas liikaa, sillä on niin paljon juteltavaa. Lapset kysyivät miksi liput olivat tänään tangossa. Mieheni vastasi: "Niillä haluttiin juhlistaa kaikkia yöllä työtä tehneitä."

klo 22:00 Laitan Orrin-kirjan sängyn alle luettuani sitä lapsille. Sammun lapsen viereen ennen kuin ehdin toivottaa hyviä öitä.

Olisin toki voinut jakaa homman kahdelle työpäivälle, mutta en olisi saanut samanlaista jälkeä aikaiseksi yhtä tehokkaasti. Silloin kun on kunnon draivi päällä, on mahtava saada jatkaa töitä niin pitkään kuin vain jaksaa. Urakkahommat ovat mun juttuni, ei tuntien kanssa näprääminen. Olen ollut aina tuottavimmillani yölliseen aikaan. Keskittymiskykyni on silloin huipussaan, eikä ympärillä ole häiriötekijöitä.  Ei ole yllätys, että näillä ominaisuuksilla musta on kuoriutunut yöjuoksija ja ultrajuoksuista haaveileva kuntomaratoonari.

Elämäni ei suinkaan ole tällaista koko aikaa. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä harvemmin uhraan öitäni töille. Kunhan saan saker som bör göras -listaltani akuuteimmat raivattua, keskityn normaaliin yhdeksästä viiteen elämään ja juoksuun. Ainakin hetkeksi aikaa.