Väärän kokoinen päästä jalkateriin

Lähdin taas kovalla kiireellä salille juoksemaan. Nappasin mukaani pinon päälimmäiset polvimittaiset trikoot. Ne saisivat kelvata. Vyötärönyöri tarttui laatikkoon ja kiskaisin sen irti sillä seurauksella, että trikoot jäivät käteen ja nyöri jäi roikkumaan laatikon nurkasta.

"Mitä se nyt haittaa? Kyllähän ne ylhäällä pysyy ilmankin." Voi kun olisinkin ollut oikeassa.

Läskistä ahterista on se hyöty, etteivät trikoot tipahda nilkkoihin. Sen huomaaminen taisikin olla tämänkertaisen lenkin tärkein anti. Sen sijaan ärsytyskynnys oli ylitetty jo ennen kuin pääsin juoksumatolle. Sain kiskoa nyörittömiä pöksyjä jokaisella askeleella. Lopulta annoin juostessa periksi ja annoin trikoiden elää omaa elämäänsä.

Olen jo aikaa sitten päässyt eroon ajatuksesta, että mun pitäisi näyttää hyvältä lenkkipolulla. Olisi kuitenkin toivottavaa, että edes peppurako olisi peitossa, juoksi sitä minkä näköisenä tahansa. Tällä kertaa lökäpöksyni valahtivat sopimattoman rajamaille ja näytti siltä, kuin pöksyissäni olisi roikkunut... jotain.

Vielä kun jaksaisi pujottaa nyörin takaisin...

Viime kesän juoksutreenit kutistivat mua yhden koon verran. Treenivaatteita ei ole kuitenkaan ollut mahdollista uusia samaa tahtia, joten suurin osa juoksutrikoistani roikkuu päälläni ja yläosat liehuvat ja pyörivät juoksun tahtiin. Samaan syssyyn jalkani on levinnyt ja jalkapohjaan on tullut samassa ajassa pituutta lisää hieman yli sentin verran. Niinpä sukat kihtaavat ja lenkkareista tunkee varpaat ulos. Ei ihmekään, jos kynnet alkaavat irtoilla jo ihan perustreenissä.

Sanotaan, ettei juoksuun tarvita kuin passelit lenkkarit ja napakat juoksurintaliivit. Voi kun se olisikin noin yksinkertaista. Hengittävissä ja oman kokoisissa juoksureleissä juoksumukavuus on aivan toista, kuin ylisuurissa tai kihtaavissa. Myönnän, että lenkille lähteminen laiskamadon purressa on hankalampaa, jos tietää, ettei kaapista löydyn säähän mitään sopivaa puettavaa.

Täytynee alkaa pikkuhiljaa uusia vaatekaappia. Hankintajonossa ykkösenä ovat kuitenkin perheemme alati kasvavien koululaisten kesä- ja urheiluvaatteet. Ensiapuna sidon jokaisen nyörin päähän ison solmun, jotta ne eivät jatkossa lipeä nyörikujasta nälkäisen laatikon hampaisiin. Sen jälkeen onkin vuorossa sukkien uudistaminen ja uudet vauhtilenkkarit. Ehkä mä jossain vaiheessa kautta näytän viimein siltä, kuin olisin käynyt hakemassa treenivaatteet omasta kaapistani enkä kahta kokoa kookkaammalta naapuriltani.

Ilmastointi toimii.

Runeberginpäivän palauttava lenkki | 6 km | 40:42 | 6:39 min/km