Kun aamiainen ei maistu

Aamiaispöydässämme on yhtä monta erilaista aamiaiskippoa kuin on perheenjäseniäkin. Yksi syö turkkilaista jogurttia myslillä ja pähkinöillä, toinen kippaa Weetabixin lautaselleen ja syö sen maidon kanssa, kolmas luottaa tuorepuuron voimaan ja neljäs ei haluaisi syödä mitään. Hänellä kun ruokahalu herää vasta liikkeelle päästyään.

Olen yrittänyt kaikkeni saadakseni lapsen syömään aamulla edes jotain. Koululounaaseen kun on kuitenkin monta tuntia aikaa. Paras kikka olisi yhteinen aamulenkki ruokahalua herättelemään, mutta se on meidän aamuissamme liian extremeä.

Vastaleivotut sämpylät sekä pitkään haudutettu kaurapuuro ja riisipuuro on kokeiltu. Ne eivät kuitenkaan uppoa joka aamu. Sen sijaan iltapalana ne kelpaisivat koko poppoolle vaikka miltei joka ilta. 

Ratkaisu löytyi tuorepuurosta. Lisäsin omaan sörsseliini tilsittyä banaania ja jauhettua vaniljaa. Annoin puuron turvota jääkaapissa yön yli, jotta se olisi mukavan vilpoisaa ja maut olisivat varmasti sekoittuneet. Toimii! Valmistin taas eilen illalla kolmen päivän annoksen valmiiksi jääkaappiin. Kouluun ei siis tarvitse enää mennä tyhjällä vatsalla, eikä aamua tarvitse tuhlata aamiaistappeluun.

Seuraava aamuhaasteemme on saada yhdestä perheemme aamuärhentelijästä edes hieman tolkun ihminen jo ennen kuin hän alkaa ahtaa aamiaista suuhunsa. Zen-olotilaan emme kuitenkaan pyri, eikä poppariperheemme sitä varmaan koskaan saavuttaisikaan.

Aamiaiseni odottaa kauramaidolla viimeistelyä. Mukissa on kaurahiutaleita (tällä kertaa leseiden kera), chia-siemeniä, luomurusinoita ja roppakaupalla mustaviinimarjoja suoraan pakkasesta. Korvaan lapseni annoksessa rusinat banaanilla ja vaniljalla. Itse hyppään niiden yli suosiolla, sillä yhdistelmä tekee brekusta omaan makuuni aivan liian makean.