Huomasin yöllä lahjoja paketoidessani, että äitini lahjasta uupui tärkeä osanen. Muistin sen seuraavan kerran valmistellessani jouluruokia. Soitin Henkkamaukkaan tarkistaakseni aukioloajat: "Suljemme 15 minuutin kuluttua." Leppoisa aattoaamu heitti saman tien häränpyllyä.
Hätäisesti jotain päälle juoksuvaatelaatikosta. Mies kaivoi lompakostani rahaa ja alennussetelin. Hän haki mulle lenkkarit ja hanskat. Juoksusilmälasien kaivamisen ei ollut aikaa. Nopeasti hönkäisy astmapiipusta. Pääsin ovesta ulos. Vaatteet olivat miltei päällä, mitä nyt aluspaita ja housun nyörit vilkkuivat takin alta. Pipokin oli niin ja näin.
Juoksin minkä jaloistani pääsin. Ehdin hädin tuskin tervehtiä tuttuja kadulla. 1250 metriä on pitkä matka. Keuhkot olivat räjähtää. Vasempaan jalkaan sattui niin, että teki mieli huutaa.
Saapuessani myymälään mulle tokaistiin saman tien:
"Suljemme muutaman minuutin kuluttua."
"Tiedän. Siksihän mä tulinkin tänne juosten."
Juoksin liukuportaat ylös, löysin puuttuvan palasen ja siirryin kassalle.
Lähdin juoksemaan rauhallisesti kohti kotia. Jalkani oli turta. Kello oli tasan kaksitoista saapuessani Senaatintorille. Joulurauha alkoi siitä.
Jouluchillaus Tukholmassa kuuluu perheemme jouluperinteisiin. Erikshjälpenissä käydessämme nautiskelemme joululeivonnaisista Spångan konditoria-kahvilassa. Sieltä löytyy myös hauskimmat joulupiparit.
La 24.12. | 1,25 km veto + rauhallinen 1,25 kilometrin palauttelu
Ei kommentteja