Loppusyksystä ja talvella mulla on lenkillä miltei aina liian lämmin tai kylmä. Pelkkään lämpömittariin on turha tuijottaa juoksukamoja kaivaessa, sillä merituuli muuttaa lenkin luonteen hetkessä. Esimerkiksi suojaisalla puolella Katajanokkaa hiki valuu noroina pipon alta, kun taas tuulisella rannalla tuuli tunkee luihin ja ytimiin.
En ole aiemmin törmännyt juostessani tuulessa jäätyviin varpaisiin, mutta nyt sekin on tullut koettua. Kesälenkkareideni superilmavat päällliset eivät yksinkertaisesti sovi Helsingin kaamokseen, ei edes ohuilla villasukilla täydennettyinä. Onneksi kenkähyllystä löytyy Asicsin Cumulus-peruslenkkarit sekä tavallisena, että Gore Tex -versiona. Niiden läpi ei tuuli yllä varpaisiin saakka.
Onneksi olen yöjuoksija, sillä virttyneet talvijuoksutrikooni ja -paitani eivät kestä päivänvaloa. Olen laittanut ne jo lukuisia kertoja talvikauden päätteeksi roskiskasaan. Olen kuitenkin hivuttanut ne hiljaisuudessa varmuuden vuoksi takaisin urheiluvaatesäkkiin. Siltä varalta, jos niitä joskus tarvitsisin, vaikkapa hätätapauksessa.
Juoksusetistä päätellen jokainen kylmässä kelissä juostu lenkki on hätätapaus, sillä nappaan ne aina uudelleen pyykkinarulta päälleni. Nytkin odotan, että ne kuivuisivat iltalenkkiini mennessä.
Koirilla on jo kiitettävästi discovaloja kaulapannoissaan, mutta niiden ulkoiluttajat luottavat liian usein katuvalojen kaiken valaisevaan voimaan. Mieluusti näkisin juoksijoillakin entistä enemmän valoja heijastavien pintojen lisäksi.
Ti 25.10. kevyt yöjuoksu | 7,62 km | 45:30 | 5:38 min/km (-> edit: 5:58)
Kevyt yöjuoksu 5.38-tahdilla. :)
VastaaPoistaOho, niinpäs onkin ;) Keskiviikkona juoksin reippaan keskinopeudella 5:28. Juoksin molemmat sykkeiden mukaan.
PoistaTämä on mahtava esimerkki siitä, miten kolmen vuorokauden levon jälkeen kroppa on täysin levännyt, toisin kuin peräkkäisinä juoksupäivinä.