En haluaisi juuri nyt olla keski-ikäinen nainen, jolle ei ole annettu ennustamisen lahjoja, mutta joka tuntee polvillaan pienimmätkin lämpötilamuutokset. Ei se ole reumaa, kunhan herkistelevät ja kiukuttelevat. Ne kaipaisivat enemmän lämpöä. Kukapa ei?
Luulin pukeutuneeni tarpeeksi hyvin tyttäreni joukkueen eiliseen peli-iltaan. Kaksi tuntia kentän laidalla sateessa ja viimassa värjöttelyä teki kuitenkin tehtävänsä. Infernaalinen polvikipu saattoi mut tavallista aikaisemmin vällyjen väliin.
Etanat saavat vaipua horrokseen talven tultua, keski-ikäisen naisen talvehtiminen on aivan toisenlaista. Siinä on jo toinen syy, miksi mut voisi taikoa etanaksi. Ainakin tulevan talven ajaksi.
Otin kuvan polvistani. Eivät muuten ole kauniit. Ei ole ihmekään, etten käytä iltojani niitä ihaillen. Siksipä laitan tähän mielummin kuvan laina-Suunnostani. Se on kaunotar. Sitä on ilo tuijotella ihan mihin kellonaikaan tahansa.
Ei kommentteja