Lapseni eivät oppineet tänä(kään) talvena hiihtämään, emmekä päässeet nauttimaan lumileikeistä sukulaisvierailulla länsinaapurissa. Urheilutkin jäivät suunniteltua vähemmälle, sillä talvi muistutti olemassaolostaan jäisellä juoksualustalla ja nenää hieman liikaakin nipistävällä pakkasella.
Ei ihan Åre, Florida tai Teneriffa. Pisin kävelylenkkimme lasten kanssa oli kahdeksan kilometriä kaupunkikävelyä. Matkan varrelta nappasimme serkukset kotimatkalle mukaan kahdesta eri koulusta. Vauhdin huumasta ei tässä yhteydessä voi puhua.
Onneksi meillä on lumilinnojen rakentamisen lisäksi toisenlaisiakin perinteitä, sillä säiden jumaliin ei ole Pohjoismaissa luottaminen. Tai no lasketaanhan kaksi kertaa perinteeksi? Joka tapauksessa, pääsin jälleen vierailemaan siskoni kuntosalilla. Viime pääsiäisenä todistin omakohtaisesti hellyttävää iskuyritystä melkoisen omalaatuisella aloitusrepliikillä. Tällä kertaa jätimme kuitenkin uimaosuuden väliin. Illuusio Skövde Arenan uima-allasosastosta täydellisenä iskupaikkana elää siis vielä hetken.
Jos pokka olisi pitänyt, olisin ottanut kuvan upeasti hymyilevästä, supermiespaitaan pukeutuneesta vastaanoton sporttihirmusta. Jo pelkästään hänet nähdäkseen kannatti astua kenkärajan yli.
Aloitimme kevyellä (?!) alkulämmittelyllä. Testasin juoksumatolla missä kunnossa jalkani olivat viikon takaisen maratonin jäljiltä samalla kun systerini uurasti crosstrainerissa. Hyvinhän jalkani näyttivät toimivan. Innostuin nostamaan nopeutta 8,4 kilometrin tuntivauhdista aina 12,8 km/h saakka. Kroppa toimii moitteettomasti ja otinkin siitä kaiken irti. Olin juoksun jälkeen hiestä litimärkä, vaikka salilla onkin loistava ilmastointi. Onneksi olin arponut mitkä salikamat otan mukaani, joten olin pakannut varmuuden vuoksi myös pitkät juoksutrikoot mukaan. Kävin vaihtamassa ne päälleni ennen punttitreeniin siirtymistä.
Kuten viimeisimmällä maratonilla, tälläkin kertaa mulle laskettiin kierroksia. Niitä tuli kaiken kaikkiaan 28. Uskomatonta, että vain viikkoa aiemmin onnistuin kahmimaan niitä 77 enemmän!
Oli helppo huomata raudan määrästä, että siskoni on käynyt salilla epäsäännöllisen säännöllisesti enemmän kuin minä. Sain vähentää painoista rutkasti, jos menin hänen jälkeensä laitteeseen. Teimme treenin päätteeksi kolme rääkkikierrosta Pace-laitteilla. Nautin joka hetkestä!
Alakropassani on lihaksia, kiitos juoksun, mutta muu osa vartalostani onkin retuperällä. Lupasin itselleni, että alan treenata yläkroppaani kotoisasti olohuoneessa telkkaria katsoessa. Lasten nostelusta saamani upean lihaksikas yläselkä ja käsivarret ovat enää vain muistoissa. Ehkä todistusaineistoa löytyy tosin muutamasta vanhasta valokuvasta.
Jäin kaipaamaan salikäynnistämme ainoastaan saunassa istuskelua. Jos olisimme menneet tälläkin kerralla myös uimaan, olisimme pässeet juoruilemaan saunan lauteille. En uskaltanut mennä uima-altaaseen, sillä parista varpaasta oli irronnut kynnet maratonin jäljiltä, eikä paljasta ihoa peittänyt vielä uudet, ohuet kynnen alut.
Oli harvinaista herkkua saada treenata salilla rauhassa reilusti yli kaksi tuntia ilman että tarvitsi katsoa kelloa koko ajan ja miettiä pitäisikö jo olla syvällä lapsiarjen pyörityksessä. Päästyämme vihdoin salilta suihkunraikkaina, ketkä muutkaan pöllähtivät samalle bussipysäkille kanssamme, kuin leffasta tulleet lapset isiensä kanssa.
La 20.2. | juoksumatolla 11 km | 60 min | 5:27
Jos jostain syystä eksyisit Skövdeen, käy ihmeessä Actic Arenan salilla treenaamassa. Laitteet ovat loistokunnossa ja niitä on tarpeeksi. Henkilökunta on ruotsalaiseen tapaan hymyilevää ja todella avuliasta. Olisipa omilla kotikulmillani samaan hintaan samanlainen sali uinteineen ja ryhmäliikuntatunteineen.
Ei kommentteja