Tutulle maratonille on helppo mennä, sillä käytännön asiat, kuten kisapaikan etsiminen, eivät aiheuta lisästressiä. IV APK-hallimaraton oli mulle uusi tuttavuus, mutta pääsin silti perille päätäni vaivaamatta, kiitos Kevyet kilometrit, raskaat raudat -blogin kirjoittajan Mikan. Hän houkutteli mut Poriin juoksemaan, kesti kysymystulvani ennen tapahtumaa, oli vastassa mua linja-autoasemalla ja kuskasi oikeaan paikkaan sekä kädestä pitäen opasti hallilla mut eteenpäin.
En ole juuri juossut maratoneja Suomessa, mutta useiden maratoonareiden nimet ovat tulleet tutuksi etenkin Facebookin KPK247-ryhmästä. Nyt sain vihdoin osalle heistä kasvot ja äänen. Porukan letkeä huulenheitto ja yhteisöllisyys tekivät muhun vaikutuksen. Pelkäsin hieman jääväni ulkopuoliseksi, mutta luulo oli turha. Numerolappu rinnassa oli pääsylippu porukkaan.
Maratoneväistä tuli syötyä noin puolet 105 Jelly Beans -karkeista, yksi haukku banaanista, puolikas pötkö Siri Piri glukoositabletteja ja Coca Cola -tölkillinen. Rusinat ja suolainen suklaa tulivat koskemattomina kotiin. Cokista olisin voinut juoda enemmänkin.
Kahden viimeisimmän juoksemani maratonin aikojen keskiarvo on 4:13. Se vaikutti passelilta tavoitteelta. En kuitenkaan lähtenyt tavoittelemaan sitä verissä suin, sillä olen saanut kerättyä juoksukilometrejä tämän vuoden puolella vain runsaan puolimaratonin verran ja olin vasta muutamaa päivää ennen maratonia päässyt terveiden kirjoihin kolme viikkoa kestäneestä flunssasta. Todellinen tavoite oli ehtiä paluubussiin, joka lähtisi Porista Helsinkiin viisi tuntia lähtölaukauksen jälkeen.
Maratonstartti viivästyi kuudella minuutilla, sillä odottelimme mattimyöhäisiä lähtöviivalle. Pienessä tapahtumassa minuutti sinne, toinen tänne ei jutustellessa haittaa, mutta oma tiukka aikatauluni alkoi hieman jännittää. Jokainen minuutti oli loppupäivästä kallisarvoinen.
Maratonstartti viivästyi kuudella minuutilla, sillä odottelimme mattimyöhäisiä lähtöviivalle. Pienessä tapahtumassa minuutti sinne, toinen tänne ei jutustellessa haittaa, mutta oma tiukka aikatauluni alkoi hieman jännittää. Jokainen minuutti oli loppupäivästä kallisarvoinen.
Matka Helsingistä Poriin taittui mukavasti linja-autossa Miikka Bäckströmin kanssa jutellessa (kuvassa valkoinen juoksupipo päässä). Hän juoksi Porissa 700. maratoninsa. Melkoinen saavutus!
Juoksimme Mikan kanssa rinta rinnan niitä näitä höpötellen. 25 kierrosta meni helposti. 35 kierrosta juostuamme huomasin, ettei jaloissani ole tällä hetkellä samanlaista potkua kuin vielä joitain kuukausia sitten. Luotin kuitenkin lihasmuistiin. On sitä heikommillakin koivilla päästy maaliin saakka! Jossain vaiheessa totesin Mikalle, ettei musta irtoa enää puhetta. Oli pakko säästää sekin energia jaloille. Hieman sen jälkeen jatkoin juoksua itsekseni.
En juossut tasavauhtisia kierroksia. Alusta loppuun juoksemani kierrokset olivat välillä 2:12-2:26. Pysähtelin kuitenkin usein virkistyspisteelle lataamaan lisäenergiaa ja vettä. Samalla kävelin hieman. Yleensä juon maratonilla urheilujuomaa ja vettä sekä syön banaania ja suolakurkkuja. Lisäenergiana käytän PowerBarin Power Gel Shotseja. En löytänyt niitä lähiurheilukaupoista, mutten uskaltanut korvata niitä geeleillä, jotka vain sekoittavat vatsani. En saanut varaamistani ja tarjolla olevista eväistä tarpeeksi energiaa, vaan 30 kierrosta ennen maalia sain hirveitä vilunväristyksiä. Huoltajat kehottivat mua ottamaan saman tien sipsejä ja mehua. Perunalastut tehosivatkin paremmin suolan puutteeseen kuin aikaisemmin nauttimani maustekurkut. Jossain vaiheessa juoksua haistoin ihanan kahvin tuoksun. Sain vastakeitettyä sumppia mukillisen. Kuuma juoma teki hyvää ja kofeiini sai mulle siivet alle. Ainakin hetkeksi.
En juossut tasavauhtisia kierroksia. Alusta loppuun juoksemani kierrokset olivat välillä 2:12-2:26. Pysähtelin kuitenkin usein virkistyspisteelle lataamaan lisäenergiaa ja vettä. Samalla kävelin hieman. Yleensä juon maratonilla urheilujuomaa ja vettä sekä syön banaania ja suolakurkkuja. Lisäenergiana käytän PowerBarin Power Gel Shotseja. En löytänyt niitä lähiurheilukaupoista, mutten uskaltanut korvata niitä geeleillä, jotka vain sekoittavat vatsani. En saanut varaamistani ja tarjolla olevista eväistä tarpeeksi energiaa, vaan 30 kierrosta ennen maalia sain hirveitä vilunväristyksiä. Huoltajat kehottivat mua ottamaan saman tien sipsejä ja mehua. Perunalastut tehosivatkin paremmin suolan puutteeseen kuin aikaisemmin nauttimani maustekurkut. Jossain vaiheessa juoksua haistoin ihanan kahvin tuoksun. Sain vastakeitettyä sumppia mukillisen. Kuuma juoma teki hyvää ja kofeiini sai mulle siivet alle. Ainakin hetkeksi.
Keskikentällä pelattiin futista eri kokoonpanoilla. Aika monta matsia / treeniä ehtii nähdä neljässä ja puolessa tunnissa.
Onneksi kierroksia ei tarvinnut laskea itse, sillä menin sekaisin omissa laskuissani jo 16. kierroksen kohdalla. Oli kätevää, että virkistyspisteet olivat 400 metrin välein. Samalla pääsi tarkastamaan viimeisimmän kierrosajan ja jäljellä olevat kierrokset tulostaululta. Kierrosluvun pieneneminen oli yllättävän koukuttavaa. Kaikki menikin hyvin siihen saakka, kunnes jäljellä oli enää 28 kierrosta. Aloin mokoma laskeskella matkaa kilometreissä. Siitä lähtien juoksu alkoi olla tahmeampaa ja henkisesti haastavampaa.
Vaikka meitä oli alussa aikamoinen letka juoksijoita yhdellä kertaa radalla, ohitukset sujuivat melko jouhevasti. Opin juoksun mittaan tunnistamaan muutaman juoksijan askeleista ja hengityksestä. Kanssajuoksijoista löytyi yleensä sopivia kirittäjiä ja jäniksiä, mutta loppumatkasta väli sopivaan seurattavaan selkään kasvoi välillä, kun radalla ei enää ollut puolimaratoonareita.
Vaikka meitä oli alussa aikamoinen letka juoksijoita yhdellä kertaa radalla, ohitukset sujuivat melko jouhevasti. Opin juoksun mittaan tunnistamaan muutaman juoksijan askeleista ja hengityksestä. Kanssajuoksijoista löytyi yleensä sopivia kirittäjiä ja jäniksiä, mutta loppumatkasta väli sopivaan seurattavaan selkään kasvoi välillä, kun radalla ei enää ollut puolimaratoonareita.
Ihme kyllä, 105 kierrosta sisähallissa ei tuntunut puuduttavalta. Maraton on mulle näköjään helpompi pätkittynä 21 tai 105 palaseen, kuin kahteen osaan kuten Tukholmassa. Jossain vaiheessa huomasin olevani lähes meditatiivisessa tilassa. Lauloin ääneti luureista kuulemaani musiikkia. Välillä askel alkoi tikata musiikin tahtiin, välillä se taas laahasi aivan kuin olisin yrittänyt pitää jalkapalloa jaloissani. Muutaman kerran tunteet pääsivät valloilleen ja tirautin muutaman kyyneleen. En surusta enkä kivusta, vaan liikutuksesta. Siksi että kykenin juoksemaan.
Karhuhalli tuli tutuksi päivän mittaan. Metalli- ja puurakenteet tekivät muhun vaikutuksen. Päätyjen maalaukset rytmittivät myös mukavasti juoksua: "Ai mä oon taas tässä." Hallin valaistus oli onnistunut. Se oli hieman unenomainen mutta tarpeeksi kirkas. Valaistusta ja hallin ilmaa ei ainakaan voinut syyttää uupumuksesta.
Ylitin maaliviivan ajassa 4:23:04. Siitä alkoikin päivän viimeinen spurtti. Järjestäjät olivat sumplineet juoksun mittaan Mikan kanssa miten paluumatkaa varten varattu eväspussi saataisiin mulle hänen autostaan. Kun sain mitalin kaulaani, ravasin hullun lailla pukuhuoneille. Aikaa oli kymmenisen minuuttia. Onneksi olin laittanut vaihtovaatteet valmiiksi laukkuun yhtenä rullana. Siinä kiireessä en olisi voinut käyttää hetkeäkään vaatteiden metsästykseen. Jätin suosiolla pesuaineet laukkuun ja tyydyin huuhtelemaan pahimmat hiet suihkussa pelkällä vedellä.
Mua odoteltiin jo kamojeni kanssa. Hyppäsin auton etupenkille ja ehdimme kuin ehdimmekin ajoissa bussille. Mulla jäi vielä ruhtinaallisesti pukeutumisaikaa bussissa ennen sen lähtöä. Pitihän mun saada aluskerrastoni päälle muutakin kuin juoksupaita.
Juoksutapahtumana APK-hallimaraton saa multa täyden kympin. Yhteydenpito ennen maratonia oli kiitettävää. Sain vastaukset jos jokin painoi mieltä. Järjestäjät jaksoivat pitää hallilla fiilistä yllä ja olivat todella avuliaita. Tarjoilut olivat passelit sekä kyyti linja-autoasemalle ja eväskassini metsästys olivat loistavaa palvelua, sellaista, mitä en ota itsestäänselvyytenä. Ja lisäpojot niille ihanille naisille, jotka jaksoivat kierros toisensa perään kannustaa meitä takakaarteessa. Sain heiltä monta kertaa lisävirtaa.
Lähtisinkö juoksemaan Poriin uudemman kerran 105 kierrosta? Kyllä, ehdottomasti. Varsinkin, kun ne tarjolla olleet Marie-keksit ovat vielä testaamatta ;)
Helsingissä mua odotti nenäliinalumisade. 3,5 tunnin bussimatkan jälkeen oli hyvä verytellä jalkoja kävelemällä kotiin. Laukku oli raskas ja kävely tavallista hitaampaa. Mutta mieli oli korkealla säästä huolimatta.
13.2. | IV APK-hallimaraton, Pori | 4:23:04 | 6:14
Mua odoteltiin jo kamojeni kanssa. Hyppäsin auton etupenkille ja ehdimme kuin ehdimmekin ajoissa bussille. Mulla jäi vielä ruhtinaallisesti pukeutumisaikaa bussissa ennen sen lähtöä. Pitihän mun saada aluskerrastoni päälle muutakin kuin juoksupaita.
Juoksutapahtumana APK-hallimaraton saa multa täyden kympin. Yhteydenpito ennen maratonia oli kiitettävää. Sain vastaukset jos jokin painoi mieltä. Järjestäjät jaksoivat pitää hallilla fiilistä yllä ja olivat todella avuliaita. Tarjoilut olivat passelit sekä kyyti linja-autoasemalle ja eväskassini metsästys olivat loistavaa palvelua, sellaista, mitä en ota itsestäänselvyytenä. Ja lisäpojot niille ihanille naisille, jotka jaksoivat kierros toisensa perään kannustaa meitä takakaarteessa. Sain heiltä monta kertaa lisävirtaa.
Lähtisinkö juoksemaan Poriin uudemman kerran 105 kierrosta? Kyllä, ehdottomasti. Varsinkin, kun ne tarjolla olleet Marie-keksit ovat vielä testaamatta ;)
Helsingissä mua odotti nenäliinalumisade. 3,5 tunnin bussimatkan jälkeen oli hyvä verytellä jalkoja kävelemällä kotiin. Laukku oli raskas ja kävely tavallista hitaampaa. Mutta mieli oli korkealla säästä huolimatta.
13.2. | IV APK-hallimaraton, Pori | 4:23:04 | 6:14
Maratonit ykkösestä kahteenkymmeneenkahteen:
2017
22. maraton: 29 tunnin täsmäisku – Terwamaraton 2017
2016
21. maraton: Mykistävä ennätysjuoksu - Tallinn Marathon 2016
20. maraton: Koukattiin muuten Vantaankin puolelle - Helsinki Spring Marathon 2016
19. maraton: 105 kierrosta - IV APK-hallimaraton 2016
2015
18. maraton: Valopäitä radalla - Mikon Kirkkolaakso maraton 2015
17. maraton: Ensiavusta lähtöviivalle - Berlin Marathon 2015
2014
16. maraton: Punapukuisten jänisten peesissä Berliinin maratonilla - Berlin Marathon 2014
15. maraton: 140 litraa biojätettä ja muuta mukavaa maratonin varrelta - Stockholm Marathon 2014
14. maraton: Helteinen maratonrupeama Barcelonassa - Barcelona Marathon 2014
2013
13. maraton: Maisemareitti Berliinissä - Berlin Marathon 2013
13. maraton | 2. osa: Keskeyttäisinkö, jos tietäisin missä olen?
12. maraton: Siksakkia jättiläisten lomassa - Stockholm Marathon 2013
2012
11. maraton: Paniikkilähtö ja migreeni - Tallinn Marathon 2012
10. maraton | Myöhässä lähdöstä - Stockholm Marathon 2012 (pakkasmaraton)
2011
9. maraton | 10 kilsaa sinne, 10 tänne ja sitten sama uusiksi - Tallinn Marathon 2011
8. maraton | Peruskauraa - Stockholm Marathon 2011
2010
7. maraton | Ei enää ikinä - Stockholm Marathon 2010
2008
Ei asiaa lähtöviivalle | DNS - Stockholm Marathon 2008
2007
Ensimmäinen keskeytys | DNF - Stockholm Marathon 2007
2006
6. maraton | Raskaudesta uutta virtaa - Stockholm Maraton 2006
2003, 2004 ja 2005
3.-5. maraton | Toisenlaista turismia - Stockholm Marathon 2003, 2004 ja 2005
2001
2. maraton | Espooseen ja takaisin - HCM 2001
2000
1. maraton | Juoksuhulluuden uusi taso - HCM 2000
Olipas hieno päivä vaikka siltä ei ihan koko aikaa tuntunutkaan. Sekin kuuluu lajiin, ylä- ja alamäkeä riittää vaikka reitti olisi tasainen kuten tällä kertaa piti kai olla. Onneksi oli sentään niitä tuulenhalkojia edessä auttamassa ilmanvastuksen kanssa ;)
VastaaPoistaKiitos seurasta, otetaan uusiksi! :)
Ihan varmasti otetaan! Oli tosi kiva tutustua paremmin ja päästä pölisemään. Tuntuu kuin olisin tuntenut sut aina 😃
PoistaMitä olisimmekaan tehneet ilman tuulenhalkojia?!
Onneksi olkoon! Varsinkin noi jellybeansit ja tarkkuus niiden määrässä tekivät vaikutuksen. Ja Cokis on minustakin ihan paras juoma maratonilla.
VastaaPoistaKiitos Pia! Jelly Beanseja oli tarkoitus ottaa yksi/kierros. Välillä unohdin, sitten otin liikaa, pian taskussa olleet sulivat yhdeksi värikkääksi taskuun liimautuneeksi kasaksi. Ja sitten ne alkoivat tökkiä. Tulipahan yritettyä ;)
PoistaCokista otin maralla ekaa kertaa vasta viime syksynä ja senkin pummin katsojalta. Miten multa on voinut jäädä tuollainen maratonin loistojuoma väliin? Tästä lähtien sitä pitää saada jokaisella maratonilla!
Onpas kiva kuulla hallimaratonkokemuksiasi! Hieno tulos varsinkin, kun alkuvuosi on ollut nihkeä. Ja seuraavaksi onkin sitten pyöreä luku maratoneja koossa. :)
VastaaPoistaKiitos Jonna :) Tuntuu käsittämättömältä, että pääsen maaliin vanhoilla pohjilla ja lihasmuistilla.
PoistaKävin just kurkkaamassa Mikan raporttia ja elin koko juoksun taas uudestaan.
Totta, seuraava onkin 20. maraton. En ole tajunnutkaan (joo, numerot on välillä hankalia). Missäköhän juoksisin sen?
Onneksi olkoon hienosta suorituksesta kaikkineen! Kiitos myös raportista ja tapahtuman suosittelusta. Taidanpa ensi vuonna itsekin uskaltaa ihan extreme-kokemuksena ja pitkänä lenkkinä. Yksi tavoite ensi vuodelle ehkä asetettu.. =)
VastaaPoistaKiva kuulla Marika että innostuit tästä kehän kiertämisestä ;) Ollaan ajoissa ilmon kanssa ensi vuonna. Mä pääsin nyt jonolta mukaan.
PoistaHieno rapsa! Tuli sellainen olo, että pitäisikö itsekin koittaa joskus tällaista hallitapahtumaa. :)
VastaaPoistaKiitos Anne! Todellakin kannattaa kokeilla. Sen verran absurdia meininkiä se oli. Vieläkin hymyilyttää kun muistelen lauantaita :)
PoistaHuippua! Ootte te melekosia, radalla maraton. Huhhuh! :) Mutta kyllähän näitä rapsoja lukiessa alkaa ittelläki maratonkuume nousta. O'ou. :D
VastaaPoistaMaratonkuume on paras versio flunssasta ;) Se vaan ei taida mennä ajankaan kanssa pois.
PoistaHulluja ollaan, joo. Ja meitä oli siellä aikamoisen monta hullua peräkanaa. Ajattele, että osa porukasta lähti seuraavana päivänä Pirkkahalliin kiertämään taas kehää. Kaksi maraa viikonlopussa?!
Voi moro :D Havaittavissa endorfiinipöllyä ja juoksuhulluutta.
PoistaTämä olisikin kiva kokea :)
VastaaPoistaKukkis pistäpä jo helmikuun kisakalenteriin!
VastaaPoista