Painon vaikutus maratontulokseen

Tavoitteenani on juosta APK-hallimaraton Porissa sellaista vauhtia, että ehdin linja-auton kyytiin ajoissa. Mulla on startista tasan viisi tuntia aikaa paluubussin lähtöön. Aika tiukoille menee, sillä juoksun lisäksi siihen viisituntiseen pitää ahtaa maratonin kangistamilla koivilla vaateshow ja suihku. Ja varmasti haluan myös vaihtaa muutaman sanan järjestäjien ja kanssajuoksijoiden kanssa juoksun jälkeen. Nyt jo tulee paniikkihiki otsalle tiukkaa aikataulua ajatellessani.

Tammikuun treenaus on rajoittunut satunnaisiin lumikasakiipeilyihin.

En yleensä analysoi juoksemiani maratoneja perusteellisesti, vaikka ehkä se olisikin hyödyllistä jos ja kun tavoitteenani on kehittyä juoksijana. Joulukuinen maraton on jäänyt poikkeuksellisesti mietityttämään. Syyskuussa aika oli 10 minsaa parempi kuin joulukuussa, mutta jälkimmäiseen aikaan ei tarvinnut kiroiluja eikä irvistelyjä. Miten on mahdollista, että Lucian päivän juoksu sujui kuin itsestään? Miksi juokseminen oli niin helppoa ja kevyttä pari kuukautta aiemmin olleeseen Berliinin maratoniin verrattuna?

Toki yksi iso syy on se, ettei mulla ollut juurikaan odotuksia juoksun suhteen. Kunhan kerkeisin tiettyyn paluujunaan, se riitti tällä kertaa. Toinen syy saattaa olla niinkin yksinkertainen, kuin paino. Jätin lokakuun lopulla karkit, suklaan, jätskin ja keksit pois. Kun yhdistin siihen vielä eheän juoksukuukauden, paino lähti laskemaan itsestään. Painoero syyskuun lopun Berliinin maratonin ja joulukuun puolivälin Mikon kirkkolaaksomaratonin välillä oli peräti viisi kiloa.

Ainoat kunnon spurtit on tullut otettua luistimilla. Niitäkin kertoja on tammikuulle kertynyt yhtä monta kuin juoksumatolla. Kokonaiset kaksi. 

Kaikkitietävästä netistä löytyy ties millaisia laskureita siihen, miten paino vaikuttaa maratonin lopputulokseen. Erään netistä nappaamani laskurin mukaan painon putoaminen yhdellä kilolla vaikuttaa (viiteen kiloon saakka) 3 sekuntia / km. Laskurissa ei tietenkään oteta huomioon muutoksia lihasmassassa, ei treenimäärää eikä -laatua, eikä varsinkaan terveydentilaa, maratonpäivän olosuhteista puhumattakaan. Malli on kiinnostava vaikka reunaehdot jätetäänkin huomiotta.

Yhden kilon pudotus merkitsisi 2:06 parempaa maratonaikaa. Viiden kilon pudotuksessa puhuttaisiin jo kymmenen ja puolen minuutin aikaparannuksesta. Yhtään sen syvempiä analysoimatta, elopainoni saattoi olla juuri se tärkeä ero näiden kahden maratonin välillä. Ja kyllähän sen maalaisjärkikin sanoo, että kropan ollessa kevyempi, myös juoksu sujuu (tai ainakin pitäisi sujua) kevyemmin.

Pitäisiköhän mun tässä vaiheessa siirtyä taas täysin sokerittomalle? Jos se olisi kaivattu salainen ase, joka auttaisi mut maaliin kahden viikon päästä Porissa? Kunnolle kun ei enää voi mitään, varsinkin kun flunssa painaa keuhkoja ja päällä on kortisonikuuri.

Tämänhetkisellä kunnolla ja keuhkoilla näitäkään portaita ei nousta ilman keuhkojen pihinää. Ei vaikka portaat olisikin kolattu ja sateen jäljiltä kivipinta kiiltelisi.