Mika kommentoi Lucian päivänä juoksemaani maratonia seuraavasti:
"Olen kerran juossut puolimaratonin sisähallissa 400 metrin radalla. Onneksi oli jäniksiä ja kun pysyin niiden peesissä niin ei tarvinnut miettiä kierrosten laskemista. Olen menossa samaan tapahtumaan helmikuussa kokonaiselle maralle. Ehdin nähdä jo painajaisia 105 kierroksen laskemisesta vetämällä tukkimiehen kirjanpitoa käsivarteen teipattuun ruutupaperiin. Järjestäjä kuitenkin yllätti iloisesti osallistujat kertomalla että tällä kertaa paikalle saataisiin chipit!
Tervetuloa vaan mukaan kun olet nyt jo kerran päässyt hullujen maratonien makuun :)"
APK-hallimaraton Porissa jäi pyörimään päähäni korvamadon tapaan.
Olen juossut viimeksi jouluaaton aattona. Ensin pesukoneen puuttuminen piti mut poissa lenkkipoluilta, sen jälkeen pakkanen ja liukkaus. Mieli on kyllä tehnyt. Joka päivä.
Yllätin itseni keskustelemassa itseni kanssa (joo, selviä skitso-oireita) useammankin kerran:
Mitä jos?
No miksipä ei?
Enhän mä ole edes maratonkunnossa.
Ihan rehellisesti sanottuna, oletko koskaan ollutkaan?
Mulla on pötsi kasvanut ja lihakset surkastuneet, emmä voi mennä maralle.
Ja mutustelu ja juoksemattomuushan siihen auttaa, vai?
Mutta eihän tällä pakkasella voi juosta.
Salikortti käyttöön!
Ei mulla ole aikaa.
Herranen aika, eihän se treenaaminen vie matkoineen kuin 1,5 tuntia neljä kertaa viikossa.
Mutta kun sinne Poriin on niin pitkä matka eikä mulla ole varaa kalliisiin bussilippuihin.
Matkan pituudelle ei mahda mitään, mutta sen ajan voi käyttää vaikka nukkumiseen tai lukemiseen. Itsekseen bussissa - sehän on luksusta! Ja sitten siihen lipun hintaan. Onnibussilla 3 € edestakaisin. Sama summa uppoaa helposti ruokakaupassa heräteostoksiin. Eikö vaan?
Mulla tulee törkeä kiire paluubussille.
Kipitä maraton nopeammin.
Sinne tulee varmaan vaikka mitä pro-juoksijoita. Ne kaikki ovat mua paljon nopeampia.
Onko se ollut ennenkään esteenä?
Voitin lopulta itseni juupas-jaapas -kilpailussa. Mikan ystävällisellä avustuksella nimeni on 13.2. juostavan maratonin lähtölistalla.
105 kierrosta mietityttää. Pettääköhän polla vai kroppa ensin? Treenaan molempia tulevat viikot tylsääkin tylsemmällä juoksumatolla. Hallissa maisemat ovat sentään monipuolisemmat. Jos pystyn juoksemaan juoksumatolla parin viikon kuluttua puolimaratonin verran, olen aika vahvoilla yksitoikkoisissa maisemissa juoksemisessa.
Kunnon tila selviää vasta neljän viikon kuluttua maratonilla. Vaikka kuinka tekisin vetoja ja pitkiksiä juoksumatolla, omin avuin jalkojen siirtely eteenpäin tasavauhtia juosten on kuitenkin ihan eri juttu.
Mutta haasteista huolimatta hallimaraton on niin hullu juttu, että pakkohan sitä on päästä testaamaan!
Ohoh, melkoisen reipasta! Aina on kumminkin parempi kysyä Miksi ei? kuin Miksi? Varmasti mielenkiintoinen maraton! Vaihtuukohan juoksusuunta lainkaan vain menettekö koko ajan samaan suuntaan ympyrää?
VastaaPoistaMä näen sieluni silmillä, kuinka porukka kääntyy kahden kilometrin välein juoksemaan toiseen suuntaan. Osa juoksee tuonne, osa tänne ;) Oikeasti taitaa olla niin, että suunta pysyy koko ajan samana. Se tekee siitä entistäkin kuluttavampaa pääkopalle. Mutta hauskaa siitä tulee takuuvarmasti!
VastaaPoistaEndurance24:ssa juoksusuunta vaihtuu muistaakseni kuuden tunnin välein. Tässä tapahtumassa ei.
VastaaPoistaMutta mieti! Maraton jossa on tarjolla vapaa vessa koko ajan, järjestäjän huolto ja omat eväät 400 metrin välein. Kohtuullisen tasainen profiili ja muuttumattomat olosuhteet. Melkoisen uniikki juttu.
Katsotaan miten pitkään jaksan pysyä sun vauhdissa :) Tästä tulee tosi kivaa!
Tämä on tosiaan koettava! Kerrankin maraton, jossa ei joudu keräämään hillittömästi lisäkilsoja.
PoistaVeikkaanpa, että vedämme siellä kuin majakka ja perävaunu. Mun vauhdissani on helppo pysyä. Veikkaan, että se on toisin päin ;) Nyt vaan pidämme itsemme terveinä, jookosta!
Siitä E24-kisasta mulle se suunnan vaihto tulikin mieleen. Ehkä toi maraton on niin "lyhyt" ettei tartte...
VastaaPoista