Lisää (teko)syitä juoksemattomuuteen

Myönnettäköön, että välillä pakkaslukemat ovat kohonneet mittarissa astmaatikkokeuhkoilleni sopimattomiin lukemiin. Se ei ole kuitenkaan todellinen syy siihen, etten ole vetänyt lenkkareitani jalkaani yli viikon takaisen keskiviikon kimppalenkin jälkeen. Katujen liukkaus ei sovi juoksualustaksi tällaiselle selkävammaiselle. Sitäkään ei voi kuitenkaan syyttää juoksutauosta. Voisin juosta aivan hyvin salilla, onhan mulla toki vielä muutama salikäynti jäljellä 10 kerran lipussani. Tekosyy juoksemattomuuteen löytyy aivan toisaalta.

Maanantaiaamuna Kaisaniemenlahtea peitti ohut jääkerros. Se repesi rikki pikkukiven heitosta. Pitihän mun tietty kokeilla. 

Todellinen syy on ollut kodinhoitohuoneessa, tai kodinhoitonurkkaukseksihan sitä pitäisi oikeastaan kutsua. Pyykkikoneemme pyöräytti viimeiset pyykit jouluaaton aattona eikä ole sen jälkeen kuin päästellyt vesiä lattialle luukun kautta. Ajoitus oli kaikkea muuta kuin loistava. Onneksi saimme pestyä tapanina välttämättömimmät pyykit rakkaiden ystäviemme kotitalon pesutuvassa. Olisihan se ollut noloa lähettää lapset vuodenvaihteeksi mummolaan likavaatepussi olallaan.

Pesukoneesta ja kuivurista on ollut aikamoista harmia yhdessä vietettyjen vuosien aikana. Kuivuri sanoi sopimuksensa lopullisesti irti puolitoista vuotta sitten, kun olimme oksennustaudin ja täipainajaisen saartamina. Laskin, että kuivatimme pitkin kotiamme kuuden viikon aikana ainakin kahdeksaan kertaan perheen lakanat ja siihen vielä päälle pehmoeläimet, pipot, huivit ja kaikki mahdollinen. Niiden viikkojen mittaan juoksin vain kymmenisen kilometriä Tukholman maratonin lisäksi. En halunnut ehdoin tahdoin kasvattaa pyykkikasaamme urheiluvaatteilla.

Joulun pyhinä ja välipäivinä juoksemattomuuden syy on ollut aikalailla sama. Tällä kertaa en vain halunnut pilata urheiluvaatteitani liian pitkällä seisottamisella likaisina. En voinut olla varma milloin pääsemme taas pyörittämään pyykishowta. Tokihan vaatteita voisi pestä myös käsin, mutta perheessämme ei ole tällä hetkellä terveitä käsiä pesusoikoissa läträämiseen.

Pesukoneen vaihdosta seurasi isompi muutosurakka kodinhoitohuoneessa. Eilen olisi ollut täydellinen sää juhlistaa vuoden viimeistä iltaa juoksemalla, mutta tavaroiden ja kaappien roudaus ja epäergonominen nostelu vei musta kuitenkin viimeisetkin mehut pois. 

Saimme vuoden viimeisen päivän kunniaksi uuden pesukoneen ja kuivurin. Miten kaukana sitä voikaan olla nuoruusvuosista? Uudenvuoden biletyksen sijaan olin yltiöonnellinen päästessäni pesemään pyykkiä kotiolosuhteissa. Kävin välillä ihailemassa koneessa ja kuivurissa pyöriviä lakanoita, pyyhkeitä ja pöytäliinoja.

Tänään pesukoneen puuttuminen ei estä lenkkipolulle lähtöä. Sen sijaan lähituntien sääennuste pitää mut visusti sisällä. Ilmatieteen laitoksen mukaan pakkasta on viitisen astetta ja se tuntuu -12:lta. Säästän keuhkoni suosiolla huomiselle punttisalikäynnille.

Näitä valoja olen tuijotellut onnellisena vuoden vaihduttua uuteen. Vuosi 2015 oli päättyä meillä kaaoksen vallassa. Onneksi saimme kuitenkin järjesteltyä pahimmat kulkuesteet ja kasat tieltä, jotta vuosi 2016 alkoi selkeämmissä olosuhteissa. Tai jos ei ihan yltiöselkeissä, niin ainakin meillä on puhdasta päällepantavaa.