Palasin samaa reittiä ja nappasin kuvan kuvitteelliselta juoksureitiltäni. Raksamiehet kyselivät syytä kuvaukseen. Selitin heille, kuinka näen itseni siinä katsojien hurratessa. "Kyllä sä siitä voit juosta. Me luvataan hurrata."
Niinhän siinä sitten tehtiin. Otin kolmenkymmenen metrin spurtin ja tervehdin innokkaita hurraajia kädet kohti taivasta. Olin yhtä hymyä!
Hetken kuluttua paikalle juoksi aivan oikea juoksija. Kannustajat olivat päässeet heijauksen makuun: "Hyvin menee, jaksaa jaksaa! Kärki meni ohi jo aikaa sitten!" Hymy loisti tämänkin ohijuoksijan kasvoilta. Hurraajillekin kohtaaminen taisi olla yhtä tervetullut aamun piristysruiske.
To 10.9. | aamuspurtti | 30 m | ajanotto unohtui
Jeeee! :-)
VastaaPoista