Maratonit ykkösestä kuuteentoista

Olen ollut juoksusta telakalla parisen viikkoa. Viimeinen lenkki ennen juoksutaukoa oli kauhea. Jalat eivät meinanneet liikahtaa lainkaan. Yhtä tahmeaa juoksua mulla ei ole ollut miesmuistiin, ei edes pitkien taukojen jälkeen. Syy armottomaan väsymykseen ja nihkeään juoksuun selvisi yöjuoksun jälkeen. Vyöruusu mokoma oli puhjennut vaivihkaa. Tämä olikin mulle jotain aivan uutta.

Ensimmäistä kertaa mut valtasi todellinen huoli siitä, että joku kerta maratonille startatessani jalat saattavatkin sanoa sopimuksensa irti samaan tapaan kuin tuolla yöllisellä juoksulla. Aloin kelata mielessäni juoksemiani maratoneja. Olen startannut hyvin treenanneena, kuolemanväsyneenä, raskaana, organisaatiomuutoksen kautta ovea nähneenä, treenaamatta ja armottoman siitepölyallergian kourissa, mutta kertaakaan en ole joutunut jättämään starttia väliin oman terveydentilani takia.

Muistankohan juoksemistani maratoneista muuta kuin olotilan lähtöviivalla? Voisi olla aika kirjata muistiin fiiliksiä maratoneilta vuodesta 2000 tähän päivään. Kuvamateriaalia ei valitettavasti ole olemassa enkä ole liiemmin kirjannut tuloksiakaan ahkerasti muistiin. Mutta onneksi voin luntata edes loppuajan vanhoista tilastoista muutamaa lukuunottamatta.

Tulen seuraavien viikkojen aikana kaivamaan pääkopastani tunnelmia juoksemistani maratoneista. Tervetuloa juoksuille mukaan!

2000 Helsinki (1.)
2001 Helsinki (2.)
2003 Tukholma (3.)
2004 Tukholma (4.)
2005 Tukholma (5.)
2006 Tukholma (6.)
2010 Tukholma (7.)
2011 Tukholma (8.), Tallinna (9.)
2012 Tukholma (10.), Tallinna (11.)
2013 Tukholma (12.), Berliini (13.)
2014 Barcelona (14.), Tukholma (15.), Berliini (16.)

Parasta yöjuoksulla oli maisemat. Hitaasti lyllertäen sain nauttia auringonlaskusta pidempään.