Viime yönä mua pidätteli hereillä palapeli. Kyllä, luit aivan oikein. P a l a p e l i.
Olin levittänyt palat pöydälle tyttären toivomuksesta. Olimme päässeet hyvään vauhtiin palapelien kokoamisessa mutta 600 palan savotta näytti kuitenkin melko toivottomalta. Tarkoituksenani oli kerätä palat sopivan hetken koitettua takaisin laatikkoon. Mies alkoi kuitenkin rakennella palapeliä käydessäni illalla kaupassa. Hän oli yhä samassa asennossa palapelin äärellä palattuani kotiin.
Lasten mentyä nukkumaan ja katsottuamme Wayward Pinesin palapelikuume iski myös minuun. Emme saaneet irrottauduttua palapelistä. Se piti meitä hypnoottisesti otteessaan puoli kahteen.
Täytynee laittaa tänään vikat palaset paikoilleen hyvissä ajoissa ennen nukkumaanmenoa, jotta saisimme nukuttua hyvin edes Helsinki Half Marathonia edeltävän yön. Opinko koskaan ennen maratoneja ja puolikkaita tekemistäni virheistä? Epäilen etten.
Ei kommentteja