Lost in Helsinki

Vein aamulla kolme innokasta partiolaista päiväleirille Vuosaareen. Tarkoituksenani ei todellakaan ollut palata työpöydän ääreen juosten. En kuitenkaan löytänyt lähtökiireessä muuta päällepantavaa kuin juoksukamppeet, joten puhtaita vaatteita kallellaan oleva pyykkikasa päätti päivän juoksun puolestani.

Palasin metrolla muutaman pysäkin lähemmäksi keskustaa. Päätin juosta Itiksestä lyhintä reittiä Marjaniemen ja Herttoniemen läpi Kulosaareen. Lyhin reitti on kuitenkin aika häilyvä käsite. Varsinkin jos kuvittelee tuntevansa alueen paremmin, eikä mieleen juolahda tarkastaa juoksusuuntaa. Juoksu kulki kevyesti ja nautiskelin siitä sen sijaan, että olisin keskittynyt navigointiin.

Juoksin harhaan Marjaniemessä. Löysin itseni täsmälleen samasta risteyksestä, minkä alunperin halusin välttää siirtämällä lähtöpaikan Itäkeskukseen. Manailin hetken itseäni, käännyin ja palasin Marjaniemen uumeniin.

Juoksu alkoi puolipilvisessä säässä, jatkui tihkusateessa ja päätyi kaatosateeseen. Hertsikasta Kulosaareen hölköttely Itäväylän viertä tiukassa sivutuulessa ei kuulunut kesän parhaisiin juoksukokemuksiin. Se oli kuitenkin onneksi lyhyt ja äärimmäisen sisukas ponnistus.

Hyppäsin Kulosaressa sopivasti kohdalle tupsahtaneeseen bussiin. Yhdeksän kilometriä sai kelvata ei-juoksupäivän lyhyeksi pyrähdykseksi. Suihkussa käytyäni puhdas vaatekerta löytyi suoraan samaisen vaatepinon päältä. Oli ehkä hyvä, etten käyttänyt aamulla aikaani sen penkomiseen, sillä muuten kesäinen sadelenkki olisi jäänyt väliin.