Aikamme ikkunassa ihmeteltyämme, menimme kadulle katselemaan lähietäisyydeltä ja juttelemaan naapureidemme kanssa. Heidän autonsa oli toinen epäonnisista autoista. Tilanteen rauhoituttua rupattelimme myös paikalle tulleen poliisin kanssa. Poliisi kertoi oman Helsinkinsä muuttuneen poliisin työn myötä. Hän kertoi olevansa onnellinen, että muistaa kuitenkin yhä sen viattoman ja vaarattoman kaupungin, jossa hän kasvoi.
Keskustelimme myös ongelmista lähialueemme liikenteessä. Poliisi sanoi syystäkin, että asiat ovat aika hyvin, jos pahimmat ongelmat ovat sitä tasoa, että auto ajaa yksisuuntaista väärään suuntaan. Hän on oikeassa. Poliisi näkee työssään yhtä ja toista sellaista, johon oma mielikuvitukseni ei edes varmaan riittäisi.
Niinpä sen sijaan, että manaan noita kotikadullamme toikkaroivia taukkeja autoilijoita, keskityn opettamaan lapsiani katsomaan joka suuntaan tietä ylittäessään. Useammankin kerran. Ja ehkäpä heistä tulee joku päivä huomaavaisempia kuskeja. Sellaisia, jotka kunnioittavat jalankulkijoita, tunnistavat liikennemerkit sekä osaavat lisäksi vilkun käytön.
En viitsinyt alkaa hyppiä kameran kanssa onnettomuuspaikalla. Niinpä laitan kuvan sijaan viimeisimmän korvamatoni, Adam Lambertin Ghost Townin eilen ilmestyneeltä levyltä The Original High. Takuuvarma juoksubiisi!
Ei kommentteja