Sain Jessicalta 20 euroa hyväntekeväisyyskeräykseen, joten juoksin hänen nimissään yhtä monta kilometriä lahtea ympäri. Onneksi en ollut vielä pakannut pois talvijuoksupöksyjäni ja -paitaani. Ne tulivat tarpeeseen kolmen asteen lämmössä.
En saanut houkuteltua mukaani muita juoksijoita Facebookin kautta. Toki vilkuilin kaikkia ohijuoksijoita sillä silmällä, josko joku lähtisi peesiin. Muutama miesjuoksija taisi hämmentyä virnistelevän tuttavallista naamaani. Erään miehen kanssa heitimme kuulumiset aina kohdatessamme. Hänelläkin oli tavoitteena tahkoa kierroksia runsain mitoin. Ei kuitenkaan aivan samaa yhdeksää, kuin mikä mulla oli tavoitteenani.
Olen juossut Töölönlahtea ympäri ensimmäisen kerran varmaankin 80-luvun puolessavälissä eli kohta on lahden tahkoamisessa 30 vuotta täynnä. Jalat ovat vieneet sinne, vaikka en olisi asunut lähimainkaan. Tuttua reittiä kipittäessä matka ei tuntunut pääkopassa lainkaan niin pitkältä kuin olisin olettanut. Jalat toki rasittuivat tavalliseen tapaan. Niistä irtosi kuitenkin vielä kunnon spurtit, kun kiirehdin vielä Ympyrätaloon viime hetken vappuostoksille.
Kilometrivauhti antaa osviittaa koivua edeltävästä puolimaratonkunnosta.
Ei kommentteja