Hikoilimme aikamme Arena Skövden hienolla punttiksella ja sieltä siirryimme uimahallin puolelle. Uiminen ei ole edelleenkään ykkösjuttuni. Kunhan saan tekniikan kuntoon, musta tullee vielä vaikka millainen vesipeto. Mutta se ei ole juuri nyt ekana saker som bör göras -listallani.
Systerini kauhoi lyhyessä ajassa aikamoiset metrilukemat. Hatunnoston paikka! Löysin itselleni ilmeisesti vesijumppaohjaukseen tarkoitetun vesijuoksuvyön. Pääsin kuin pääsinkin lempparipuuhiini vedessä.
Saimme omittua altaan omaan käyttöömme. Kanssamme oli vain yksinäinen mies, joka oli vallannut nopeiden radan itselleen. Hän jäi odottelemaan mua suoran päähän:
- Toi näyttää hauskalta. Vähän niin kuin virtahepo juoksisi. Mitä sä oikein teet?
- Vesijuoksu tekee hyvää juoksun rasittamille jaloille.
- Ai sä juokset vai? Onko sulla joitain juoksuvammoja?
- Ei ole, mutta tämä on hyvää veryttelyä ja auttaa varmasti myös vammojen ehkäisyssä.
- Juoksetko sä paljonkin?
- Ihan tarpeeksi. Maratoneja ja silleen.
- Hei oletko sä jo mukana Skövden juoksuseurassa? Sä voisit tulla sinne mukaan? Haluaisitko tulla?
Vaikutti kovasti siltä, että olisin saanut itselleni uuden juoksukaverin tutustuttamaan mut Skövden juoksumaastoihin. Mies oli hieman pettynyt, kun kuulin mistä olen.
Systeri nauroi kuultuaan keskustelustamme. Hänestä tuo meni iskuyrityksen piikkiin. Sinisilmäisenä haluan uskoa, että kyse oli vain mukavasta rupatteluhetkestä. Niitä ei voi olla koskaan liikaa, ei vaikka mua verrattaisiinkin virtahepoon.
Kuntoilun jälkeen tapasimme leffaporukan paikallisen pubin terassilla. Pubivisailun mainos hymyilytti:
Ei kommentteja