Lauantai kuului näihin jälkimmäisiin. Meillä oli jo heti aamusta asioita hoidettavana kaupungilla. Niinpä lapsukaiset olivat ensimmäisten joukossa spurttailemassa Stadiumin ja Midnight Runin järjestämällä Mini Runilla Mannerheimintiellä. Pieni pyrähdys sai karistettua viimeisetkin unihiekat silmistä.
Pikkusisko tulee isoveljen peesissä. Voi tätä juoksun iloa!
En jaksanut lähteä lenkkipolulle lauantai-iltana mieheni jälkeen. Mulla oli useita tekosyitä, miksen voi päättää lauantaita juoksemalla. Jotkut niistä olivat sen verran vakuuttavia, että keskityin juoksun sijaan Keplerin Vainoojan viimeisiin sivuihin. Sunnuntai-iltana samat verukkeet eivät enää toimineet, vaan lähdin pohdiskelemaan vaalitulosta Helsingin yöhön.
En ole koskaan katunut lenkille lähtöä. Tälläkin kertaa koneisto alkoi hyrrätä neljän kilsan kohdalla siihen malliin, että tuntui, kuin olisin voinut oikeastaan samalla vaivalla kuluttaa Nimbuksiani muutaman lisäkilometrin verran. Järki kuitenkin voitti tunteen. Viikottaisia juoksukilometrejä pitää lisätä tässä vaiheessa juoksukautta maltillisesti, jotta paikat eivät hajoa. Siitäkin mulla on pitkän juoksuhistoriikkini ajalta kokemuksia. Valitettavasti.
Lapset saivat juosta hienoissa Addun juoksupaidoissa. Miss N halusi olla voimistelutreeneissäkin se päällä. Tästä taitaa tulla neidin vaatekaappiin uusi aarre.
Su 19.4. yöjuoksu | 8 km | 45:14
Ei kommentteja