Kahvakuulailun jumittamat lihakset liikkeeseen

Aktiivinen hyötyliikuntakausi on alkanut! Pujottauduin taas juoksutrikoisiin, kun oli aika viedä lapset päivän touhuihin. Rantaa pitkin tarhasta kotikonttoriin on suunilleen viiden kilometrin verran. Siinä sai mukavasti veryteltyä edellispäivän kahvakuulailun kangistamia lihaksia.

Nautiskelin maisemista ja otin pitkästä aikaa kuvia taloista ja pienistä ihanista yksityiskohdista, joita ei aina huomaa ihailla juoksutohinoissa.

 

Tässä valossa kaikki, siis aivan kaikki, näyttävät parhaat puolensa. Niin rakennukset kuin ihmisetkin. Koiratkin näyttivät tepastelevan tavallista terhakkaammin.

Huomasin, kuinka muutkin ihmiset ovat kuoriutuneet esiin talvikuosistaan. Yksi jos toinen hymyili ja nyökkäsi takaisin ohitettuamme toisemme. Siitä sai lisäenergiaa pikkuspurtteihin!

Tämä lenkki meni pienistä intervalleista huolimatta sunnuntaihölköttelyn tiliin. Mutta välillä näinkin. Ilokseni askel nousi kuitenkin keveästi. Juoksumatolla hikoilu ei ole mennyt selvästikään hukkaan.

Kauppatorilla oli yllättävän hiljaista, samoin Pohjoisrannassa. Ilmeisesti aamun fillariletka ja lenkkeilijät olivat jo työpaikoillaan suihkunraikkaina. Mulla olikin sitten koko merellinen kävelybulevardi omassa käytössäni. Jalat peppuun, polvet rintaan, siksakkia jalkoihin. Olin varmaankin juoksua harrastamattomien autoilijoiden mielestä huvittavaa katsottavaa.

Oma fillarini odottaa vielä talviteloilla. Siinä onkin mukavaa puuhastelua viikonloppuun. Saamme pyöräilystä varmasti enemmän irti tänä kesänä, kun koko katras osaa fillaroida. Kotiseutumatkailu satulasta käsin ja juosten on varmastikin meidän perheemme juttu tulevana kesänä!