Olen viime aikoina miettinyt yksinäisyyttä, yksin olemista ja ulkopuoliseksi jäämistä. Niina Junttilan kirja Kavereita nolla ja hänen esityksensä viikko sitten Nuorten NUFIT 2015 filosofiatapahtumassa herättivät muistoja kouluajoista ja sai miettimään, miten toimin omien lasteni kanssa siten, ettei heidän porukoissaan olisi yksinäisyyttä.
Löysin yksinäisyyden teeman myös kahdesta viime viikolla lukemastani kirjasta, Stefan Ahnhemin megajännittävästä Pimeään jääneestä ja ihanasta klassikosta, Marjatta Kurenniemen Onnelin ja Annelin talosta. Molemmissa lapsi on näkymätön, eikä häntä huomata.
Ruotsalaisessa dekkarissa kouluaikaiset kokemukset syrjään jäämisestä nostattavat raa´an ja hurjan tapahtumasarjan keski-ikäisten luokkakavereiden keskuudessa. Ei ihmekään, että kirjan päähahmo Fabian Risk miettii, miksei puuttunut asioiden kulkuun kouluaikana.
Onneli ja Anneli on kirja ystävyydestä. Tytöillä on käynyt onni tavatessaan toisensa. Lasten kotiolot ovat periaatteessa vallan hyvät, mutta silti muutama kohta viritti 5-vuotiaan kanssa keskustelun kirjan tapahtumista:
"Miksi Onnelin äiti ei huomannut, että Onneli oli muuttanut muualle asumaan?"
"Miksi Annelin äiti luuli että Anneli on isän kanssa matkoilla ja isä luuli että hän on äidin kanssa?"
Perustelin Onnelin perheen isolla lapsimäärällä sitä, ettei äiti ollut täysin perillä lasten menemisistä ja tulemisista. Kerroin myös, että Annelin vanhemmat saattavat välillä unohtaa asioita, aivan kuten omatkin vanhemmat silloin tällöin. Varsinkin Annelin vanhempien erotilanteessa, kun se tuntuu olevan aika uusi asia. Tyttö oli vahvasti sitä mieltä, ettei ketään saa unohtaa, vaikka olisi kuinka pieni ja hiljainen. Ei vaikka muisti olisi huono.
Miss N oli illalla pieni ja hiljainen isoveljen synttärijuhlinnan keskellä. Raukka on nyt järjestyksessään perheen kolmas, johon ilkeä influenssa on iskemässä. Hän ei kuitenkaan ollut näkymätön, vaan hän sai rauhoittua juhlien tiimellyksessä isänsä sylissä. Ronja Rövardotter eteni jälleen muutaman aukeaman verran. Tyttö referoi nukkumaanmennessään kuulemansa kohokohdat: "Ronjalla on se kaveri, mutta ne eivät vielä ole yhdessä kun on talvi." Niinpä, Ronjallakin on paljon odotettavaa keväässä. Nyt hän on yksin, mutta ei yksinäinen. Birk odottaa häntä.
Ei kommentteja