Runebergia ja torttuja

Kuinkakohan monta kertaa olen kuullut litannian: "No kun mamma kaikilla muillakin on iPhone / pleikkari / iPad / oma huone..." Tänään mulle töksäytettiin syyllistävästi: "Mamma kun KAIKKI tarhakaverit saavat tänään sen Runebergin torttuja kotona." Se olikin jotain aivan uutta. Ja toki taioin niitä pöytään juhlistamaan flunssaista arkea.

Pyrin pitämään kiinni kalenterin virallisista pulla-, torttu- ja tippaleipäpäivistä. Siksi mulle tuli yllätyksenä, että tämä on kuulemma ensimmäinen kerta, kun lapset ovat syöneet runebergintorttuja. Luulenpa, että edellisinä vuosina herkku ei ole maistunut, mutta nyt ryhmäpaine on vaikuttanut asiaan. Jos kerran kaikki muutkin tykkäävät...

Itse en pienenä järin pitänyt runebergintortuista, sillä ne olivat kuivaakin kuivempia. Yksi herkullinen runebergintorttumuisto löytyy kuitenkin muistin sopukoista. Saimme kavereiden kanssa lukiossa hissan ryhmätyöstä täydet pisteet, sillä toimme kaikille itse tekemiämme runebergintorttuja. Nämä Kakkukeisarin tortut ylsivät samalle tasolle kosteudessaan, kuin ne kympin arvoiset luomuksemme.

Huomaa, että olemme kaikki yksilöitä. Mieheni ja Pikku N jättävät mieluisimmat karkit viimeiseksi ja näköjään myös tortusta parhaat palat:

Me Miss N:n kanssa hotkaisemme parhaat palat ja herkullisimmat makeiset suihimme heti ensi töiksemme. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä saattaa sattua.