Välivuodesta kunnon juoksukauteen

Vuosi 2014 on ollut monella tapaa hassu vuosi. Se on ollut yhtä vuoristorataa kaikin puolin, eikä vähiten juoksun tiimoilta. En edes viitsi ynnätä juostuja kilometrejä, sillä juoksu on ollut epäsäännöllistä ja juostut lenkit lähinnä lyhyitä pyrähdyksiä.

Pohjoisrannan suora ja leveä kävelytie houkuttelee spurtteihin. 

Olen erikoistunut vuoden mittaan hyötyjuoksuun, sillä tämänhetkisessä lapsiperhearjessa paikasta toiseen liikkuminen sujuu Helsingin kantakaupungissa nopeiten juoksujalkaa. Yleisillä liikkuessa samaan matkaan menee helposti tupla-aika. 

Juostessa kannattaa pitää kaikki aistit herkkinä. Ties mitä sattuu reitin varrelle. 

Alkuvuoden pitkittynyt influenssa, naapuritalon miltei yhdeksän kuukauden mittainen julkisivuremontti ja vaikea siitepölykausi ovat tuntuneet keuhkoissa. Jalat ovat olleet myös koko vuoden painavat. Siitäkin huolimatta, että olen lisännyt juostuja kilometrejä maltillisesti ja massani on hieman pienentynyt. Se, että pääsin maaliskuussa treenaamatta maaliin Barcelonassa ja kesäkuussa Tukholmassa ilman pitkiä lenkkejä, on osoitus sisusta ja lihasmuistista. Syyskuinen Berliinin maraton taas oli helppo, mutta pitkien lenkkien puute näkyi siinäkin loppuajassa.

Välillä kierrän Kaivaria myötäpäivään, toisinaan vastapäivään. Puistokatu on tullut vuosien mittaan tutuksi. 

Muutokset työelämässä ovat heijastuneet juoksuihini. Olen pitänyt juoksutaukoa Suomenlinnan puolimaratonin jälkeen, sillä olen panostanut nukkumiseen yöjuoksujen sijasta. Oloni tuntuu nyt löysältä, eikä energiataso ole huipussaan. Selkä vihoittelee juoksemattomuutta ja yleiskunto on heikentynyt siten, että yskätauti pääsi yllättämään ja pujahtamaan keuhkoihin saakka. 

Jos haluan peruskasiin (ei mitaltaan, vaan muodoltaan) muutaman satametrisen lisää, juoksen vielä kertaalleen Pitkäsillan yli Hakiksen puolelle. 

Uskon, että tämä välivuosi juoksusta on tehnyt kuitenkin hyvää. Olen nyt viimeistään ymmärtänyt, kuinka tärkeä osa minua juoksu on. Olen juoksija isolla J:llä. Huomaan, etten voi jättää liikkumista työmatkakävelyn tasolle, sillä säännöllisellä juoksulla on suuri merkitys henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnilleni. Varsinkin pidemmillä lenkeillä. 

Kaivarin peruskiekka yltää Eiranrantaan saakka. 

Juoksukalenteriin merkityt maratonit ja puolikkaat innostavat treenaamaan säännöllisesti. Tulevan vuoden juoksuhaasteista ainoastaan Helsinki Half Marathon on kalenterissa. Jos saan kerättyä Lääkärit ilman rajoja -järjestölle 800 €, pääsen juoksemaan myös Berliinin maratonin (lahjoituksia voi tehdä tästä). Perinteinen Tukholman juoksu pitänee jättää väliin pojan kevätjuhlien takia ja Suomenlinna osunee keljusti juuri kirjamessuviikonlopuksi. Mitä muita välietappeja sitä keksisikään? Juoksuinto on kova!