Kirja kassiin ja menoksi

Lapsiarjessa on ihme kyllä kaiken kiireen keskellä aikaa lukemiseen. Ei mihinkään viikonlopun pituisiin romaanisessioihin, mutta hetki silloin, toinen tällöin. Myös lapsille lukemisesta on tullut tärkeä osa perheemme arkea. Niin merkittävä, että kitinä alkaa välittömästi, jos olen unohtanut pakata kassiini luettavaa. Kaksi ratikkapysäkinväliä ei ole liian lyhyt lukuhetkelle, eikä bussikatoksen alla kolme minuuttia dösän tuloon.

En kailota, mutta siitäkin huolimatta lähellä istuva on saattanut veivata luureissaan musiikin kovemmalle, jottei lukeminen varmasti häiritsisi. Toisinaan taas kanssamatkustaja saattaa siirtyä mielenosoituksellisesti toisaalle. He ovat kuitenkin vähemmistössä. Välillä yleisömme kasvaa yllättävänkin isoksi. Lasten- ja nuortenkirjoilla on selvästi vetovoimaa myös varsinaisen kohderyhmänsä ulkopuolella.

Juhannusruuhkaisessa linja-autossa kaikille ei riittänyt istuimia. Viereeni portaille istahtaneen miehen matka sujui kuitenkin surkeasta paikasta huolimatta rattoisasti, sillä Roald Dahlin kauhistuttavan ihastuttavat Nilviöt vetosivat kaikesta päätellen myös häneen. Tänään taas edessämme istunut nainen kiitti meitä Heinähattu ja Vilttitossu -lukuhetkestä. Hänestä oli ihana vain olla ja kuunnella. Hymy ja kiitos saivat meidänkin aamumme loistamaan entistä kirkkaammin.

Jos siis huomaat tai kuulet meidät bussissa, tule rohkeasti lähemmäksi. Pääset kyllä mukaan pieneen lukupiiriimme. Joustavat lapsukaiset suostuvat varmasti siihen, että aloitamme luvun alusta, jotta pääset juonesta kiinni.