Sitä mietinkin hartaasti aina eiliseen saakka. Pöydälläni oli täysijärkinen ja kattava ohjeistus erääseen meneillään olevaan juttuun. Yksi lause osui silmääni. Asiayhteydestään irrotettuna se on melko järjetön, mutta kuvaani yhdistettynä se suorastaan puhkeaa kukkaan:
Ole hyväntuulinen ja vastaanottavainen. Sovi taluttajan kanssa,
että kun väsyt, nykäiset hihasta ja sitten huilaamaan/riisumaan
puku pois.
Nyt mulla on ikioma elämänohje. Tiedän, millainen minun tulee olla. Voin tukea toiseen. Tiedän, ettei mun tarvitse selvitä kaikesta yksin. Välillä pitää relata. Ja jos homma karkaa lapasesta, heitän vain vaatteeni pois.
Ma 10.11. | lenkki pitkin Kaivarin rantoja samalla, kun Miss N oli jumpassa | En ottanut tarkkaa aikaa, enkä mitannut matkaa. Nautiskelin tuulesta, sateesta ja kevyistä jaloista.
Ei kommentteja