Jouduin nielemään sanani. Hikinauhat eivät ole missään nimessä 80-lukulainen turhake, vaikka niin olenkin aina ajatellut. Sen sijaan kiitän ja kumarran syvään sille ihanalle, joka suositteli niitä maratonille hikinorojen tappajiksi.
En voi kuvitellakaan starttaavani maratonille ilman kevyttä vahasilausta tukkaani. Muuten pääni näyttää puolustusasemissa olevalta siililtä jo lähtöviivalla. Kiitos hikivahasekoituksen, silmäni kirvelevät läpi 42 kilsan.
Testasin Berliinissä ensimmäistä kertaa tenniskentiltä tuttuja hikinauhoja. Ne toimivat! Lisäksi turhamainen puoleni oli onnessaan, sillä onnistuin löytämään itseni näköiset resorirenkaat. Pipokaudella näillä ei ole juurikaan käyttöä, mutta laitan ne hyvään säilöön odottamaan hikisiä, keväisiä yöjuoksuja.
Suomessa kauppiaat eivät selvästikään usko hikinauhojen uuteen tulemiseen ainakaan valikoimista päätellen. Tukholmassa tilanne näytti olevan himpun verran parempi, muttei sekään vedä vertoja Berliinille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja