Olin löytänyt kadulta aamulla euron ja annoin sen miehelle. En yleensä anna koskaan rahaa anoville mitään. Rahaa kun ei ole anettavaksi asti. Ja mihin vetäisinkään viivan? Jos annan yhdelle tarvitsevalle, miksi en myös toiselle.
Hellyin, ja mies sai puhtaaseen, kauniiseen käteensä euron kolikon. "Tässä sulle alkajaisiksi", sanoin.
En kaipaa ikuista kiitollisuutta, enkä sädekehää pääni päälle. "Kiitos" olisi ollut kuitenkin kiva kuulla. Sen sijaan takaani kuului äänekästä jupinaa: "On se kumma, ettei ihmiset välitä, mitä nälkäinen tarvitsee. Ei euro ole mitään!"
Käännyin ympäri ja aloin selittää tapaavani kohta kaksi lastani. Sitten tajusin, ettei mun tarvitse avautua. Miehelle on yksi ja hailee, miksen antanut kuin vain yhden euron.
Jatkoin matkaani Hakaniemen torille päin. Katsoin S-Marketin ovelta näkyviä tarjouksia. Jossain komeili "1 €". Kaipa mies saa tuolla mielestään mitättömällä summalla edes jotain vatsansa täytteeksi.
Seuraavaan kertaan, kun annan pyytäjälle jotain, tulee olemaan hyvin, hyvin pitkä aika.
.jpg)
Ei kommentteja