Suunnittelin juoksevani Cheekin yleisön rummutuksen tahtiin Töölönlahdella. Lapsiperheessä kaikki ei kuitenkaan mene aina suunnitellusti. Yöjuoksun sijaan istuin aamukolmeen asti Lastenklinikalla. Pääsin toki sielläkin nauttimaan konserttiyleisöstä, sillä ambulanssiliikenne Meikun ja Stadionin välillä oli melko tiuhaa jossain vaiheessa iltaa. Juopunut lapsi, revähtänyt olkapää... Vaivojen kirjo oli laaja.
Lapsen unta valvoessani oli aikaa muistella viikon parasta hikoilusessiota, eli Adidas Heimon avoimia mäkitreenejä.
Ukkonen pyöri keskiviikkona keskustan päällä kuuden aikoihin. Vielä siinä vaiheessa tuntui utopistiselta, että pääsisimme illalla mäkitreenin makuun. En toki pelkää sadetta, päin vastoin. Ukkosta sen sijaan ihailen mieluiten sisätiloista käsin.
Onneksi sää muuttui aurinkoiseksi yhtä nopeasti kuin taivas oli revennyt. Loppuilta olikin sadetta, poutaa ja sateenkaaria sulassa sovussa. Hikipisaroista puhumattakaan.
Lähdimme Cafe Carusellilta pitkänä letkana kohti Tähtärin pakaralihakset tykkää -treenejä. Porukkaa oli valunut paikalle kolmisenkymmentä. Hieno saavutus siinä säässä!
Sain treeneistä irti paljon hyvää. Olen aikaisemmin aloittanut juoksutekniikan viilaamisen. Nyt sai kädet syystäkin kylmää kyytiä Joonakselta. Kieltämättä käsivarsieni asennosta voisi päätellä, että yritän maaliin juoksemisen asemesta puolustaa itseäni nyrkkeilykehässä. Jarno oli oikeassa siinä, että käsien määrätietoisella liikkeellä juoksuun saa ihmeesti lisää buustausta.
Nousujen laskeminen oli 22-minuuttisen mäkirutistuksen aikana liian vaativa tehtävä. Niitä saattoi tulla peräti 11 tai sitten ei. Tehokasta treeni oli joka tapauksessa. Siinä vaiheessa, kun oli enää 20 sekuntia jäljellä, lähdin valloittamaan mäennyppylää vielä kerran. Porukassa ei tule hannattua samalla tavalla kuin yksin treenatessa.
Juoksimme takaisin lähtöpaikalle lihakset turtina mutta onnellisina. Adidaksen lahjoittamat hienot treenipaidat olivat mahtava päätös onnistuneille treeneille. Onneksi heimotreenejä on tarjolla syksyllä lisää. Ne on pakko saada mahtumaan kalenteriin!
Ja mikä olikaan syynä sairaalareissuun? No ärhäkkä allerginen reaktio tietty. Tyttäreni oli taas kerran hyvissä käsissä. Kiitos siitä loistavalle hoitajallemme Veralle ja Lastenklinikan sydämelliselle henkilökunnalle!
Olen kuvittanut aiemminkin tekstejäni Adidaksen loistavalla kampanjalla "Runners. We are different." Adidas Heimon mäkitreeneihin tämä sopii paremmin kuin hyvin:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja