Alta aikayksikön

Jatkoin keskivikkona hyötyliikuntateemalla pakon sanelemana. Pojallani oli peli-ilta ja sitä ennen hänet piti hakea iltapäiväkerhosta ja viedä kotiin syömään. Tytärkin oli noudettava ennen tarhan sulkemista. En voinut hilppaista työpöytäni äärestä kohtuuttoman aikaisin, vaan lapsiperhelogistiikan solmukohta oli ratkaistava luovasti.

Vaihdoin päälleni juoksukamat ja pakkasin työvaatteet ja kengät juoksureppuuni. Jos olisin kulkenut pätkän Sörkka - Uspenskin katedraali julkisilla, siihen olisi hurahtanut huomattavasti pidempi tovi, kuin Sörnäisten rantatietä ja Pohjoisrantaa pitkin juosten (2,8 km | 15 min + risat).

Nappasin mukaani myös samassa futisjoukkueessa pelaavan luokkakaverin. Kotimatkaan hurahti poikien hassuttelun vuoksi vartin verran. Kotona ehdin vaihtaa muutaman sanan mieheni kanssa ja jatkoin kevyempi juoksureppu selässäni kohti Miss N:n tarhaa Kampissa.

Reittioppaan mukaan tarhamatkaan olisi tuhrautunut julkisilla vain 17-19 minuuttia. En ole kyllä koskaan vielä kulkenut ruuhka-aikaan bussilla 17 seitsemässä minuutissa Kamppiin, saati 65:lla neljässä minsassa Kaisaniemestä Simonkentälle.

Oli Reittiopas oikeassa tai ei, säästin taas aikaa juoksemalla. Olin juosten perillä tasan kymmenessä minuutissa (1,85 km | 10 min). Siitäkin huolimatta, että juutuin liikennevaloihin Manskulla ja valitsin reitikseni turistien valtatien, Aleksanterinkadun.

Keskustan ja kantakaupungin välimatkat ovat lyhyitä, mutta julkisilla niihin tuhrautuu suhteessa aivan liian pitkä aika. Olisin ollut dösillä ja spårilla liikkuessani tulisilla hiilillä. Saanko pojat ruokapöytään ajoissa? Ei kai tyttäreni joudu odottamaan noutajaansa tarhan sulkemiseen asti? Pysyin juosten aikataulussa ja mikä olikaan mukavampaa, kuin taivaltaa hikisenä juoksutrikoissa Stockan Herkussa pakotejuusto-ostoksilla.