Olemme saaneet iltaisin väliaikatietoja. Poika on kommentoinut meneillään olevaa futismatsia tai naapurin kissan visiittejä. Suihkussa käynti ylitti myös puhelinsoittokynnyksen. Suloista, että meitä kaivataan, vaikka kivaa taitaa olla ilmankin seuraamme.
Kaipausta on ollut kotosallakin ilmassa. Pikkusisko on valittanut usein, ettei voi nukahtaa samassa huoneessa nukkuvan veljen takia. Nyt hän kitisi, sillä unta oli kuulemma mahdoton saada yksin. Ongelma haihtui kuitenkin hetkessä, kun hän pääsi meidän sänkyymme. Yksinäisyys ei tuntunut siellä painavan.
Vaikka kolmistaan on ollutkin mukavan leppoisaa, koko ajan on kuitenkin tuntunut siltä, että tärkeä palanen puuttuu.
Saamme tänään pojan takaisin perhevahvuuteen. Hän antoi torstai-iltana vielä ohjeita paluumatkaansa varten. Pikku N haluaa, että luen linja-autoasemalla odotellessamme Herra Huu muuttaa -kirjaa Miss N:lle ja puhelimitse hänelle. Kuulemma sillä tavalla bussimatka ei ole niin tylsä. Niin ja koska hän haluaa kuulla ääneni. Kultamuru...
Etsin muutamaa kuvaa kamerastani. Sieltä hypähti ties millaisia kuvia lukemattomat määrät. Lapsukaiset ovat näpsineet kuvia kaikesta näkemästään. Tämä kuva taitaa olla Pikku N:n ottama. Veikkaanpa, että tällainen aarteeksi luettava artikkeli on löytynyt Tieteen Kuvalehdestä.
.jpg)
Ei kommentteja