Mutta, mutta... 42 kilometriä on pitkä matka. Maratoniin on näin ollen valmistauduttava myös henkisesti. Se osa treeniä tulee tehtyä pikakelauksella edellisenä päivänä ja kisa-aamuna. Pienten lasten kanssa päivä ja seuraava aamu sujuu tutun kaavan kautta nahisteluineen ja kinasteluineen. Silloin ei ehdi pistää omia ajatuksiaan etusijalle.
Saimme tänään Ruotsin serkut seuraksemme, jotta lapsukaisten vanhemmat pääsivät STHLM Fields -tapahtumaan. Lapset tuntuivat nauttivan toistensa seurasta sekä Junibackenin valtavasta härdellistä täysin siemauksin. En vain pystynyt itse eläytymään hetkeen siinä kakofoniassa. Varsinkin, kun huomisen valmistelut painoivat jatkuvasti takaraivossa.
Saimme lapset työn ja tuskan päätteeksi nukkumaan. Yhdessä nukkuminen tuntui olevan pikkuisille liiankin hauskaa. Uni kun ei meinannut millään selättää hihittelyä ja hölpötystä. Nyt on onneksi jo rauha maassa, mutta vielä pitäisi päättää, mitä laitan huomenna päälleni ja mitä pistän juoksuvyöni kätköihin.
Arvon vielä kenkienkin välillä. Taidan juoksuttaa tällä kertaa Asics Cumuluksia hitaasti mutta varmasti. Tiukkoja aikatavoitteita on juuri nyt turha asettaa. Toivon kuitenkin, että pääsisin edes maaliin ja vieläpä alle neljän ja puolen tunnin.
Saas nähdä, mitä huominen tuo tullessaan. Se on vissi ja varma, että lapsilla tulee olemaan jälleen mukava päivä, tällä kertaa systerini perheen kanssa. Heidän heijaamisensa reitin varrella antaa onneksi buustausta muutaman edellisenä päivänä menetetyn mielikuvaharjoituksen edestä!
Juliste Asics Stockholm Marathon Expon edessä:
.jpg)
Håller tummarna för dig!
VastaaPoistaKiitos, sitä tarvitaan ;)
VastaaPoista