Sitä ennen on tullut psyykattua itseään eteenpäin:
"Jos mä nyt saisin vaikka tuon vielä kiinni."
"Taasko tuo ohitti mut. Ei kun ohi uudestaan."
"Yksi selkä, kaksi selkää... kaksikymmentäkaksi selkää..."
Joudun miltei päivittäin silmittömän kilpailuvietin valtaan liukuportaissa, varsinkin Kampin metroasemalla. Kuvio on aikalailla sama, kuin maratonilla. Viereisillä portailla kipittävän ohi on päästävä ja edellä portaita juokseva on ohitettava. Oli kantamusta vaikka kuinka paljon, ylös on kiivettävä ja lujaa: "Yksi selkä, kaksi selkää..."
Näissä portaissa ei ohitella. Miss N veti mulle Kaivarissa viikko sitten kunnon porrastreenin kalliohyppelyyn yhdistettynä.
.jpg)
Ei kommentteja