15. maraton: 140 litraa biojätettä ja muuta mukavaa maratonin varrelta

Tukholman maratonin sää on aina arvaamaton. Yhden maratonin aikaa saa yleensä laajalla skaalalla kesäkelejä laidasta laitaan. Tällä kertaa sääennusteen 13-16 astetta lämpöä, ei sadetta ja puolipilvistä = sadetta alussa ja taivaan seljettyä hohtavaa autringonpaistetta. Sen verran oli asteita, että valitsemani pitkät pöksyt olivat aivan liikaa.

Juoksun kohokohta oli startti. Olimme omassa lähtökarsinassamme mieheni kanssa jo puoli kahdeltatoista, kun lähtöaikamme oli vasta 12:10. Pääsimme starttaamaan eturivistä. Siinä oli mahtavaa kilpailun tunnetta. Ensimmäiset kilsat menivät tosin siitä syystä aivan liian hurjaa tahtia, mutta vastavuoroisesti laahustin viimeiset kilsat. Keskimäärin siis hyvin.

Juoksussa oli tavalliseen tapaan omat henkiset ja fyysiset nousunsa ja laskunsa. Sen kummemmin suurta seinää ei tullut missään vaiheessa. Energiat vaan loppuivat tyystin 16 kilsan kohdalla ja usko oli ensimmäisellä kierroksella kadota, kun vierekkäin komeili kaksi kilometrikylttiä. Silloin tuntui utopistiselta, että juoksisin parisenkymmentä kilsaa myöhemmin saman pisteen ohitse.

Kittasin urheilujuomaa kaksin käsin, vaikka yleensä se saa mahani sekaisin. Onnekseni mulla oli tänään teräsvatsa, joka ei vähästä säikähtänyt. Kävin seitsemän kilsan kohdalla vessassa ja kaikki siihen asti nauttimani neste tuli läpi. Kolmenkympin kohdalla tein varmuuden vuoksi uuden visiitin vain huomatakseni, että elimistöni käyttää kaiken nesteen hyväkseen.

Siitepölyallergia oli suht aisoissa, mutta jalat olivat tönköt pökkelöt. Ensimmäistä kertaa jouduin kesken maratonin venyttelemään, jotta saisin lisää ruutia pesään. Hienosti puukoivet kuitenkin kantoivat mut maaliin 43 sekuntia alle tavoitteen, eli aikaan 4:29:17. Eihän tuo mikään hurrausaika ole, mutta silti se saa mut virneeseen. Tällä treenauksella olen itse asiassa oikea voittaja!

Mainitsemisen arvoisia plussia maratonilta ovat mm. seuraavat:

* Saimme järjestäjiltä päällemme biohajoavat jätesäkit tullessamme lähtökarsinaamme sateen alkaessa. Siinä olikin sitten 140 litraa biojätettä jalkoineen, pussitettuna ja kauniisti rivissä.

* Yleisö Tukholmassa on ollut aina loistava. Tänään onnistuivat vielä ylittämään itsensä. Voi sitä hurrauksen pauhua ja taputusta!

Ja lopuksi pitää mainita, että vanhempi mies tokaisi juostuaan ohitseni: "Sulla on kiva peppu." En halua ajatella siitä mitään poikkipuolista, vaan tuudittaudun kehuun loppuillan ajaksi.

pik(k)uliten

15. maraton: 140 litraa biojätettä ja muuta mukavaa maratonin varrelta

Ei kommentteja

Poppis

Ajatuksia lenkkipolulta

Seuraa blogia:

Hae tästä blogista

Ahkerasti luettuja