Kysyin reissussa lapsilta, mitä ruokaa he haluaisivat kotiin päästyään. Uunimakkaraa ja perunamokkoa. No, sitä sitten saatte. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun sitä oli lapsillamme kotona ruokalistalla.
Kävimme ostamassa yhdessä sopivan lenkin ja juuston. Valinta oli vaikea, sillä Miss N:n mielestä yksi oli liian lyhyt, toinen kapea ja sitä rataa. Onneksi saimme lihapitoisuudeltaan hyväksyttävän ja muotoseikat läpäisevän yksilön ostoskärryihin.
Koskapa urakka osoittautui arveltua kinkkisemmäksi, tarkastin vielä lapsilta, josko juusto on laitettu oikeaoppisesti makkaran rakoon. Unohdin tarkastaa oikean juustomäärän. Siitä tulikin sitten sanottavaa. Perunamuusi ylsi sentään yhtä hyville arvosanoille.
Toinen kahdesta hyvillä arvosanoilla on keittiössä passeli saavutus. Niin ja makkarastahan ei jäänyt juuri mitään jäljelle.
.jpg)
Ei kommentteja