Juoksumatolle

Hei taas, juoksumatto! En ole kaivanut sua pätkän vertaa. Hyvä, että olet kuitenkin olemassa. Muutenhan kevätjuoksuista ei tulisi mitään. Henki pihisee ja puhisee matollakin, mutta ei yhtä paljon, kuin keväässä kylveskelevässä luonnossa.

Sovitaanko, että suhteemme kestää tältä erää vain Tukholman maratoniin asti? Sen jälkeen haluan jättää hyvästit ainakin puoleksi vuodeksi. Toivottavasti pidemmäksikin aikaa.

En kuitenkaan lupaa olla sulle uskollinen näitä kahta kuukautta. Jos taivaalta sataa kaatamalla ja seura on hyvää, teen takuuvarmasti syrjähypyn. Ruoho kun on vihreämpää ikkunan toisella puolella, asfalttiviidakossakin.

Kameran kätköistä löytyy ihania väripläjäyksiä keväiseltä maratonmatkalta: