Syntymäpäivälahja

Kukat kiehtoivat Miss N:ää Barcelonan matkalla. Jos en olisi ollut tarkkana, tyttö olisi käynyt taittamassa kukkapenkeistä erivärisiä ihanuuksia. Vaikka hän tietää, ettei niin saa tehdä, välillä kiusaus oli käydä aivan liian suureksi. Aivan kuten vainun saaneilla koirilla.

Sain maratonilta kotiuduttuani maailman liikuttavimman kukkapuskan. Varsilla oli mittaa kymmenisen senttiä. Kukat olivat jo kuihtuneet ja pieni käsi oli kaikesta päätellen puristanut kukkia kovaa. Ilmeisesti jokin tienvierusta oli hieman puhtaampi rikkaruohoista kukkien poiminnan jäljiltä. 

"Mammalle kukkia."  Lause kuuluu samaan kategoriaan rakkaudentunnustuksen kanssa. Niissä on yhtä paljon sydäntä mukana. 

Reissussa pikkuinen keksi haluavansa ruusun - ison, punaisen ruusun. Siitä puhuttiin joka päivä. Lupasin, että haemme sellaisen tarhan naapurista, kun noudan hänet synttärinä kotiin hoidon jälkeen. Tänään sitten kipitimme hurjaa vauhtia Ch. Barckin, parhaan palvelun kukkakaupan pakeille.

Miss N oli haljeta ylpeydestä vaeltaessaan keskustassa ruusu mukanaan. Jos ruususta katoaisi tuoksu sitä mukaa, kun kukkaa nuuskii, siinä tapauksessa olohuoneessamme komeileva 5-vuotissynttäriruusu olisi jo hajuton.