Yllättävää kyllä, tarina etenee mainiosti myös juostessa. Lisäksi äänikirja toimii myös loistavana unilääkkeen korvikkeena. En ole vielä kertaakaan saanut kuunneltua tarinaa sängyssä paria minuuttia kauempaa, kun olen jo vaipunut syvään uneen. Onneksi tätä ei kuitenkaan tapahdu juostessa. Siitä pitää kuunteluasento huolen.
Onnistuin tänään tekemään vesavierikot. Luin lapsille Herra Huun uudesta naapurista ja yhden iltasadullisen aikana nukahdin kolme kertaa. Nämä nokoset onnistuivat jopa istuma-asennossa. Lapset pysyivät kuitenkin hereillä, joten tätä satuilua pitää vielä kehittää.
Herra Huun juhlapainoksen kuva on napattu Kustannusosakeyhtiö Paasilinnan sivuilta.
Voi miten hauskaa huomata, että joku muukin passin mukaan aikuinen kuuntelee äänikirjoja ja jopa melkein lastenhyllystä. En ole äänikirjaihastustani tohtinut monellekaan tunnustaa. Olen ajatellut sen olevan kovin mummoa. Lenkillä en ole vielä äänikirjoja kokeillut. Ovat toimineet pitkien ajomatkojen - ja usein lyhyenpienkin tunnelmoitsijoina. Lastenkirjoista toistaiseksi suosikkejani ovat olleet Joulutarina (melkein liian liikuttava), Mio poikani Mio (ihastuttava, jännittävä) ja Muumien taikatalvi, jonka kuuntelin talvena, jolloin satoi lunta ja satoi ja satoi. Nyt jonossa perusdekkari odottamassa seuraavaa pitkää ajomatkaa.
VastaaPoistaEn ole minäkään kuullut kenenkään kehuskelevan, kuinka monta äänikirjaa on tullut vuoden sisään kuunneltua. Ollaan piilomummoja ;) Seuraavaksi hidastan vauhtia ja siirryn äänikirjat + kävelysauvat -yhditelmään. Pääsen fiilistelemään pidemmäksi aikaa, kun joku kuiskiikirjaa korvaani. Kiitos kirjavinkeistä. Voisinkin napata Mio poikani Mion vaikka ruotsinkielisenä, jos jostain syystä poden unettomuutta. Sen saattaa saada kirjastosta Lindgrenin itsensä lukemana.
Poista