14. maraton: Helteinen maratonrupeama Barcelonassa

Maltoin mennä nukkumaan lauantai-iltana vasta yhden aikaan. Lasten kanssa maratonmatkailussa on omat kommervenkkinsä. Ei riitä, että laitamme omat maratonkamppeemme kuntoon, vaan myös lasten seuraava päivä on valmisteltava. Lapsetkin taisivat olla hermona maratonsunnuntain tapahtumista, sillä heitä oli mahdoton saada nukkumaan.

Herätyskello soi kuudelta. Sitä ennen olin kuitenkin ehtinyt jo katsoa kelloa yön aikana kahdeksaan kertaan.

Lastenvahdit olivat täsmällisiä ja pääsimme matkaan Gracian kämpästämme hyvissä ajoin seitsemän jälkeen. Paikalliset ystävämme olivat nauttineet edellisenä iltana huippuravintolan 12 ruokalajin maistelumenun. Heillä oli mennyt siihen saman verran aikaa, kuin mitä ajattelimme juoksumme kestävän. Naureskelimme, kuinka eri tavoin neljä ja puoli tuntia voikaan käyttää.

Aamu enteili hellepäivää. Vedin kesäjuoksukamojen päälle tuulitakin ja miehelläni oli kertakäyttösadetakki lämmikkeenä. Ohittaessamme läheisen baarin, eräs pariskunta oli vasta lopettelemassa kaljatuopit edessään edellisiltaa tai olivat sitten ottaneet varhaisen lähtölaukauksen uudelle päivälle.

Olin saanut jostain sellaisen kuvan, että Berliinin tapaan Barcelonassakin voi jättää lämmikkeenä toimivan takin hyväntekeväisyyskoreihin lähtöauleella. Näin ei kuitenkaan ollut. Niinpä jätin punaisen, vielä lukusia juoksuja kestävän juoksutakkini aidalle roikkumaan. Toivottavasti joku kaappasi sen siitä mukaansa.

Emme sittenkään ottaneet lisävaatetta mukaan maaliin, sillä arvelimme täysin oikein, ettei maalista kotiovelle tule millään kylmä. Säästimme näin ollen narikan etsintään ja kamojen jättämiseen varatun ajan vessareissuun ja fiilistelyyn.

Toisin kuin Berliinissä, saattajat pääsivät lähtöalueelle saakka mukaan. Niinpä lähdössä oli oma fiiliksensä, kun saattajat heijasivat jo lähdössä lähtökarsinan yli kulkevalta sillalta aina Placa Espanyalle saakka.

Lähdimme neljän tunnin (3:45-4:00) ryhmän mukana. Vauhti oli varsin passeli, eikä oikeastaan koko juoksun aikana tarvinnut mutkitella Tukholman tapaan. 10 ensimmäistä kilometriä sujui helposti. Reitti oli kiinnostava ja siinä oli tarpeeksi mutkia. Kuuden kilometrin kohdalla Camp Noulla oli ensimmäinen rytmiryhmä vauhdittamassa menoa.

Gran Vialle päästyämme aurinko alkoi porottaa kunnolla. Onneksi talot ovat sen verran korkeita, että välillä pääsi varjoon juoksemaan. 14 kilometrin kohdalla Passeig de Gracialla aurinko alkoi tuntua takaraivossa riivaavana. Katu oli lisäksi yksi raivostuttavista reitillä olevista loivista nousuista. Onneksi kulman takana odotti taas varjoisempi pätkä.

Pyysin miestäni juoksemaan oman juoksunsa ohitettuamme Sagrada Familian 17 kilsan kohdalla. Tiesin, että pystyisin pitämään samaa vauhtia yllä puolikkaan kohdalle, mutten siitä eteenpäin. Katsoin parhaaksi hidastaa saman tien vauhtia.

Olimme ottaneet kumpainenkin jo siinä vaiheessa pari PowerBarin geelishottia. Erossa loput jäivät juoksuvyölaukkuuni astmalääkkeen, parin geelin, nenäliinojen, kämpän avainten, henkkareiden, bussilippun ja setelin seuraksi. Ipod kulki puhelimen lailla käsivarressa.

Matkan varrella oli kaksi todellista tappopätkää. Ei siksi, että ne olisivat radikaalisti poikenneet rataprofiilista, vaan siksi, että niissä mentiin ensin kilometritolkulla yhteen suuntaan, käännyttiin ja tultiin samaa tietä takaisin. Ensimmäinen varjoton loiva nousu alkoi Clotin metroaseman luota vajaan 18 kilometrin kohdalla. Kääntöpaikka oli 20 kilsan kohdalla. Alamäkijuoksu varjossa helpotti oloa muuten tylsällä pätkällä.

Haaskasin aikaa ennen puolen matkan rajapyykkiä kengän tyhjentämiseen. Lenkkarissani oli tuntuva kivi, josta piti päästä eroon. Istahdin (virhe!) katalaanimummon ja -papan väliin bussipysäkille. Papalla aukesi sanainen arkku samalla, kun esittelin paljaita varpaitani. Hymyilin vain takaisin, vaikka ymmärsin sen verran, että mies oli hieman huolissaan, josko jalkani on kunnossa. Kun lenkkari oli taas jalassa ja jatkoin matkaa, jouduin vielä virittämään nauhoja nelisen kertaa, ennen kuin olivat passelit juoksuun. Hetken istuminen tuntui piinaavana lihaksissa. Ehkä kunnon spurtti olisi auttanut siihen. Sillä hetkellä vaan sinnittelin ja kiroilin.

20 kilometrin kohdalla tuli virkistyspisteille Poweraden sinisen juoman ja veden lisäksi banaanipuolikkaat ja appelsiinilohkot. Appelsiini ei ole koskaan eläissäni maistunut niin makealle ja raikkaalle. Yhtä työntekijää taisin ihan kädestä pitäen kiittää, kun ymmärsi sellaista tarjota. Usealla pisteellä oli lisäksi kuivahedelmiä ja pähkinöitä sekä 32,5 kilometrin kohdalla geeliä. En kuitenkaan uskaltanut ottaa niitä, sillä pakkini oli jo tarpeeksi sekaisin muutenkin.

Kävin vessassa kerran, vaikka tarvetta olisi varmaan ollut enemmän. Paikalliset bajamajat ovat tällaisiin tapahtumiin liian edistyksellisiä. Omistan aiheelle oman blogikirjoituksen, mutta kerrottakoon sen verran, että sopivaa, tarpeeksi tyhjää koppia oli vaikea löytää. Varsinkin, kun vessapisteillä koppivaihtoehtoja oli vain kuutisen kappaletta.

Toinen tappava edestakaisin juoksu oli Diagonalilla (26-31 km). Katu ei ole muutenkaan alueen kiinnostavimpia, joten luureista kaikuva rytmi piti jotensakin vauhtia yllä.

Sieltä päästiinkin matkan toiselle lempparipätkälle alun 10 kilometrin lisäksi. Reitti mutkitteli rannan suuntaisesti nelisen kilsaa. Varjosta ei ollut tietoakaan, joten siirryin välillä jalkamieheksi. Aikatavoitteita ei ollut, joten en halunnut turhaan rasittaa helteeseen tottumatonta pumppuani. Aika keski-ikäistä, vai mitä?! Siirryimme taas "sisämaahan" Parc de la Ciutadellan tietämille ja jatkoimme riemukaarelle.

Arc de Triomf loisti auringossa. Kaikki värit olivat epätodellisen kirkkaita. Olisin halunnut pysäyttää hetken siihen kohtaan, niin kaunista kaikki oli ympärillä. Sieltä jatkoimme Placa Catalunyalle, josta lempireitti jatkui vanhaan kaupunkiin, katedraalin editse Via Laietanalle.

Pätkä El Corte Inglesin luota vanhan kaupungin läpi oli vuorattu Asicsin mainosaidoilla. Molemmilla puolilla ihmiset hurrasivat ja tsemppasivat. Fiilis oli korkealla! Lasku oli kuitenkin vain kivenheiton päässä. 38 kilsan kohdalla, juuri ennen Via Laietanalle kääntymistä, heitin häränpyllyä juomapisteellä. Katulaatat olivat liukkaat appelsiinikuorien, veden ja urheilujuoman ansioista. Suustani taisi kaikua muutama perisuomalainen kirosana ja kovaa.

Viimeisistä kilometreistä on jäänyt mieleen kaksi seikkaa. Ensinnäkin ilo siitä, ettemme joutuneet juoksemaan Paral-leliä koko loppumatkaa, vaan reitti teki mutkan Sant Antonin suuntaan. Toiseksi jaloistani löytyi satumaista puhtia sen verran, että sain spurtattua viimeisen puolen kilometrin pätkän. Sain yllytettyä katsojia vimmattuun heijaamiseen. Ah, se tuntui makealta!

Maaliin tulosta tulee jokaisella maratonilla tosi tyhjä olo. Tässäkö se nyt oli? Ajanottosiru pois lenkkarista, käteen urheilujuoma- ja vesipullot, kaulaan mitali ja suuhun muutama appelsiinilohko.

Tapasin vartin verran nopeammin juosseen mieheni maalialueen ulkopuolella. Tavalliseen tapaamme kiirehdimme kämpille, sillä pikalounas oli taiottava, ennen kuin lastenvahti kakkonen toi lapset rannalta. Pastat ja tortillat syötiin pikavauhtia, sillä Pikku N oli lähdössä isänsä kanssa Barcan kotiotteluun. Me tytöt lähdimme sen sijaan tutkailemaan kaloja ja pingviinejä L´Aquarium de Barcelonaan.

Maratonista jäi hyvä maku suuhun, vaikka aikani olikin tavalisesta poikkeava, peräti 4:46. Olin iloinen, että pääsin maaliin, vaikken olekaan juossut lokakuun jälkeen kuin yhteensä alle 40 kilometriä. Korvaavaa harjoittelua ei ole ollut, vain arkiliikuntaa. Peruskunto on siis kohdillaan juoksukauden alkua ajatellen. Ilokseni huomasin, että puolimaraton olisi mahdollista juosta kylmiltään alle kahden tunnin. Niinpä neljän tunnin alituksen metsästys on nyt maratonilla kuumeisesti käynnissä!

Maratonit ykkösestä kahteenkymmeneenkahteen:

2017
22. maraton: 29 tunnin täsmäisku – Terwamaraton 2017

2016
21. maraton: Mykistävä ennätysjuoksu - Tallinn Marathon 2016
20. maraton: Koukattiin muuten Vantaankin puolelle - Helsinki Spring Marathon 2016
19. maraton: 105 kierrosta - IV APK-hallimaraton 2016

2015
18. maraton: Valopäitä radalla - Mikon Kirkkolaakso maraton 2015
17. maraton: Ensiavusta lähtöviivalle - Berlin Marathon 2015

2014
16. maraton: Punapukuisten jänisten peesissä Berliinin maratonilla - Berlin Marathon 2014
15. maraton: 140 litraa biojätettä ja muuta mukavaa maratonin varrelta - Stockholm Marathon 2014
14. maraton: Helteinen maratonrupeama Barcelonassa - Barcelona Marathon 2014

2013
13. maraton: Maisemareitti Berliinissä - Berlin Marathon 2013
13. maraton | 2. osa: Keskeyttäisinkö, jos tietäisin missä olen?
12. maraton: Siksakkia jättiläisten lomassa - Stockholm Marathon 2013

2012
11. maraton: Paniikkilähtö ja migreeni - Tallinn Marathon 2012
10. maraton | Myöhässä lähdöstä - Stockholm Marathon 2012 (pakkasmaraton)

2011
9. maraton | 10 kilsaa sinne, 10 tänne ja sitten sama uusiksi - Tallinn Marathon 2011
8. maraton | Peruskauraa - Stockholm Marathon 2011

2010
7. maraton | Ei enää ikinä - Stockholm Marathon 2010

2008
Ei asiaa lähtöviivalle | DNS - Stockholm Marathon 2008

2007
Ensimmäinen keskeytys | DNF - Stockholm Marathon 2007

2006
6. maraton | Raskaudesta uutta virtaa - Stockholm Maraton 2006

2003, 2004 ja 2005
3.-5. maraton | Toisenlaista turismia - Stockholm Marathon 2003, 2004 ja 2005

2001
2. maraton | Espooseen ja takaisin - HCM 2001

2000
1. maraton | Juoksuhulluuden uusi taso - HCM 2000