Lähdin samalle reitille aamun sarastaessa. Kuten mieheni, myös minä kävin kyselemässä respassa reitistä. Sain jopa mukaani monistetun A4:n, josta kuitenkin puuttui mittakaava ja itse reitin sisään jäävä alue oli vain valkoinen läntti.
Musa soi täysillä ja löysin helposti reitin alkupisteen. Ohitin pienen linnan, joka muistutti enemmänkin kartanoa ja alitin metroradan. En juossut ison tien vieressä tarpeeksi pitkään, vaan palasin puistoon. Juoksin riemuissani luonnonpuistossa. Tajusin kyllä, ettei tämän nyt ihan näin pitänyt mennä. Ajatukseni vahvistui, kun päädyin lammelle. Kaikkialla oli hiljaista, eikä missään näkynyt ristin sielua.
Kipitin lammen ympäri kymmenessä minuutissa. Pistin musiikin pois ja yritin kuulostella lintujen liverrystä. Paikalliset metsälinnut taisivat olla mykkiä. Päätin, etten poikkea polulta, vaan palaan takaisin samalle grillauspisteelle, miltä aloitin lammen kiertämisen. Sen sijaan, että olisin kieppassut tässä vaiheessa oikealle reitille (grillin kupeessa oli alueen kartta), kipitin takaisin hotellille herkuista notkuva aamiaispöytä mielessäni.
Ehkä seuraavalla hiihtolomalla ainakin toinen meistä onnistuu kiertämään kokonaisen reitin. Se on kuitenkin varmaa, että bussikortti on otettava mukaan. Varmuuden vuoksi, sillä ruutuasemakaava on meille molemmille tutumpi, kuin villi, pohjoismainen luonto.
Tältä reitti Judarskogenin luonnonsuojelualueen ympäri näyttää Googlen kartalla. Mieheni juoksi leirintäalueen kohdalla itsensä ulos kartalta ja minä tein pientä siksakkia metsässä. Matkamittariini kertyi 5,8 km ja mietintäpysähdyksineen siihen kului 36 minuuttia. Mieheni juoksi 40 min + 9 minsaa metrolaiturilla pysyäkseen lämpimänä. Kuinka pitkän matkan hän juoksi? Ainakin tarpeeksi sille illalle.
Ei kommentteja