Eilen Pikku N:n eskari avasi ovensa 7:45, eli täsmälleen samaan aikaan, kun meidän piti olla ilmoittautumassa Miss N:n kanssa leikkaukseen. Miehellä taas alkoi kokous 6:45 Pitkänsillan toisella puolella. Onneksi saimme luvan viedä unisen pikkuzombien yöpuvussa, talvihaalareihinsa sullottuna puoli seiskalta eskarikaverin luokse aloittamaan aamuaan.
Tänään menin töihin aamuvarhaisella, jotta saimme tehtyä miehen kanssa vahdinvaihdon kesken työpäivän. Mutta mitä tehdä, kun on vain yksi aikuinen, toipilas, sekä eskarilainen, joka ei saa vielä kulkea yksin koulumatkaansa? Silloinkin kutsutaan ystävät apuun.
Pikku N pääsi krunalaisen logistiikkaveturin matkaan. Yksi vanhempi kerää aamuisin jonoon lapsia yhden tuolta, toisen täältä ja päätyy turvallisesti koululle. Letka kaarsi tänään ikkunamme alta, jotta Pikku N pääsi myös mukaan. Tuossa veturissa kiteytyy pienen kylämme parhaat puolet!
Huomenna apuun kiitää isäni. Saa nähdä, josko hän pääsee kököttämään nukkekodin viereen tai auttamaan tarrakirjan kanssa. Ehkäpä lasten filmien kiintiö tulee täyteen yhdessä päivässä. Joka tapauksessa tiedossa on pienen, pirteän tyttösen tauotonta pulinaa. Ja kuka onkaan parempi seuralainen, kuin oma isoisä.
Kiitos teille, ihanat arjen helpottajat!
Kuva napattu Gunilla Bergströmin ihanan levottomasta Alfons ABC -kirjasta:
.jpg)
Ei kommentteja