- Hei mitä mä teen, jos eksyn reitiltä, enkä tiedä mihin suuntaan mun pitäisi mennä?
- Pidä numerolappu visusti päällä. Saarelaiset tietävät kyllä maratonista. Eiköhän joku koiran ulkoiluttaja ota sut mukaan ja tuo tänne meille takaisin.
Odottelua Kuntomaneesin edessä 10 minsaa ennen H-hetkeä.
Numerolaput ovat ihanan nostalgiset!
Vaikka olinkin pakannut kaiken valmiiksi ja luulin lähteväni ajoissa aamulautalle, sain kuitenkin pinkoa kunnon lämmittelyvauhtia Kauppatorille. Suokin lautalla saimme lämmiteltyä Lindan ja Mintun kanssa myös kielenkantojamme. Linda onkin jo ennalta tuttu tarhakuvioista ja Minttu on uusi, raikas tuttavuus.
Onneksi otin kameran mukaani. Suomenlinna oli aamu-usvassa sanoinkuvaamattoman kaunis.
Mukulakivet ovat sateella vihoviimeinen juoksualusta. Lauantainen kaatosade oli enää muistoissa sunnuntaisessa, 11 asteen syyssäässä. Ensimmäisellä kiekalla oli jopa ehkä liiankin lämmin sää.
Kun pääsimme saareen, meitä oli vastassa keltaiseen huomioliiviin pukeutunut nuorimies. Hän ohjasi lautalta kömpineeen lenkkariporukan oikeaan paikkaan. Järjestelyt sujuivat tapahtumassa muutenkin hyvin. Pelko eksymisestä katosi nopeasti. Pieniä koululaisia oli ripoteltu pitkin saarta ohjaamaan juoksijat oikeille poluille ja jos lapsukaisia ei näkynyt missään, silloin piti vain etsiä tietä näyttävä narunpätkä portinpielestä tai läheisestä puusta.
Tästä juostiin ensin oikealle, sen jälkeen tiukka vasen ja alamäkeä vinhaa vauhtia...
Meitä juoksijoita otettiin puolikkaalle vain 50. Samanaikaisesti juostiin 7 kilometrin Maailmanperintöjuoksu. Tunnelma oli tosi kodikas. Olisi ollut hauska katsella yläilmoista, kuinka porukka veti siksakkina kolme seitsemän kilsan kiekkaa pitkin saarta aamuysistä lähtien. Vastaan pompahti risteäviltä juoksupoluilta kanssajuoksijoita, jotka muistivat hymyillä ja tsempata. Tunsin kuuluvani joukkoon.
Juoksimme Mintun kanssa 16 kilsan kohdalle jutellen tauotta. Minttu pystyi vielä kiihdyttämään loppua kohden ja sai odotella mua maalissa minuutin verran, ennen kuin ylitin maaliviivan 1:58 kohdalla. Todellinen taistelija oli kutenkin Linda. Hän ei ole kuulemma koskaan aiemmin juossut 10 kilsaa pidempää lenkkiä. Nyt hän veti kunnon konkarimeiningillä puolikkaan aikaan 2:12! Pääsimme jakamaan kisakokemuksia saunan lauteilla muiden juoksijoiden kanssa. Täydellinen päätös juoksulle!
20 euron osallistumismaksuun kuului myös höyryävä lohikeitto läheisessä kahvilassa. Keittolautasellinen vaihtui kuitenkin kermalla höystettyyn liemikuppilliseen, sillä mulla alkoi olla jo hoppu kotosalle lasten luokse. Suomenlinnasta lähtee lautta sunnuntaisin puolenpäivän aikoihin vain kerran tunnissa. 12:20 lautalle oli siis pakko ehtiä. Saimme Mintun kanssa kunnon jälkihien virtaamaan spurttaamalla satamaan. Jalat olivat tönköt, mutta mieli korkealla!
Saisiko ensi vuoden juoksuun ilmoittautua jo nyt?
Kipusimme kaveriporukassa mäkeä ylös ja samalla kisan kärki tuli meitä vastaan.
Emme olleet saarella ainoita, jotka tekivät outoja asioita aamuvarhaisella.
En olisi hämmästynyt, vaikka tämän satumaailman keskeltä olisi hypähtänyt hobitti kirittäjäksemme.
Juoksimme Mintun kanssa 16 kilsan kohdalle jutellen tauotta. Minttu pystyi vielä kiihdyttämään loppua kohden ja sai odotella mua maalissa minuutin verran, ennen kuin ylitin maaliviivan 1:58 kohdalla. Todellinen taistelija oli kutenkin Linda. Hän ei ole kuulemma koskaan aiemmin juossut 10 kilsaa pidempää lenkkiä. Nyt hän veti kunnon konkarimeiningillä puolikkaan aikaan 2:12! Pääsimme jakamaan kisakokemuksia saunan lauteilla muiden juoksijoiden kanssa. Täydellinen päätös juoksulle!
Vesipisteitä oli reitin varrella kaksi. Musiikkiakaan ei oltu unohdettu. Non-stop -laulanta virkisti!
20 euron osallistumismaksuun kuului myös höyryävä lohikeitto läheisessä kahvilassa. Keittolautasellinen vaihtui kuitenkin kermalla höystettyyn liemikuppilliseen, sillä mulla alkoi olla jo hoppu kotosalle lasten luokse. Suomenlinnasta lähtee lautta sunnuntaisin puolenpäivän aikoihin vain kerran tunnissa. 12:20 lautalle oli siis pakko ehtiä. Saimme Mintun kanssa kunnon jälkihien virtaamaan spurttaamalla satamaan. Jalat olivat tönköt, mutta mieli korkealla!
Saisiko ensi vuoden juoksuun ilmoittautua jo nyt?
Juoksun aikana aurinko paistoi, mutta...
... Kauppatorille palattuamme syyssää oli heittänyt täydellisen kuperkeikan:
Su 27.10. | 21,1 km | 1 h 58 min | 5:50 min/km | viimeiset 5 km keskim. 5:20 min/km
låter som ett härligt lopp! borde hålla ögonen öppna efter fler sånadär små och okända tävlingar! tufft av dig att delta sådär spontant, det blir ju mer kravlöst då :)
VastaaPoistaOtin tosiaan homman löysin rantein. Jännittääkin alkoi vasta samaisena aamuna. Tankkasin edellisenä iltana nukkumaanmennessä Tobleronella. Yllättynein olen siitä, miten kivuttomasti juoksu eteni. Jos parin kuukauden käytännöllisesti katsoen treenaamattomuudella pääsee tällaiseen tulokseen, miten olisi siitepölykauden ulkopuolella sopivasti treenattuna??!! On harvinaista herkkua, että pääsee kohtuuhinnalla, tai että pääsee ylipäänsä ollenkaan juoksutapahtumaan viime tipassa. Nykyään kun pitäisi tietää jo miltei vuotta aikaisemmin, onko tietyn tapahtuman aikaan kondiksessa vai ei.
VastaaPoistaHei, onpa kivoja kuvia ja muistoja juoksusta! Itse en kyennyt kuin huohottamaan, vaikka puhelin oli kädessä koko matkan.. :)
VastaaPoistaKiitos kaunis :) Ensimmäiset kuusi kilsaa oli tehokasta intervallitreeniä, kun pysähtelin kuvaamaan ja otin taas kaverit kiinni. Kamera kulki kätevästi juoksuvyölaukussa. Miten sulla juoksu sujui? Ymmärsinkö oikein, että sun oli tarkoitus osallistua jo viime vuonna? Itse asiassa viimevuotisesta juoksusta ottamasi kuvat olivat sen verran herkullisia, että ne nähdessäni tiesin, että tuonne on päästävä :)
VastaaPoistaHi! Hyvä maasto 1/2 maratoonille! Itse kävelen usein Suokin hiljaisessa maastossa.Terveisin Timo
VastaaPoistaSuokki on oikea Helsingin helmi, varsinkin näin pahimman turistisesongin ulkopuolella. En ihmettele, että siellä asuneilla ystävilläni jäi osa sydämestään saarelle muuttaessaan pois.
Poista